tuokioita elämästäni

Maahanmuuttokriittisissä piireissä mainitaan useasti yhdistys nimeltä Demla, eli demokraattiset lakimiehet. En ole yhdistyksen kanssa ollut missään tekemisissä, mutta olen ymmärtänyt, että mainittu yhdistys tekee myyräntyötä suomalaista yhteiskuntaa vastaan suosimalla mm. laitonta maahanmuuttoa ihmisoikeuksien varjolla.

Tuli mieleeni aikojen alusta eräs keskustelu nyttemmin varsin vaikutusvaltaisessa asemassa olevan juristin kanssa. Häntä oli pyydetty kirjoittamaan artikkeli Defensor Legikseen, joka on jokaisen itseänsä kunnioittavan juristin kirjahyllyssä. Samaiselta ihmiseltä oli myös pyydetty artikkeli Oikeus-nimiseen juridiseen julkaisuun. Ensimmäiseen tuttavani vastasi kyllä, toista hän vielä empi. Koska minä en tiennyt näiden julkaisujen rankingia, kysyin, miksi hän ei jälkimmäiseen kirjoittaisi. Ensimmäisen tiesin, koska olen sitä monissa yhteyksissä nähnyt.

Tuttavani vastasi, että Oikeus-niminen juridinen julkaisu ja siinä julkaiseminen on kannanotto riippumatta siitä mitä kirjoittaa. Jos siinä julkaisee artikkelin, leimautuu väistämättä vasemmistolaiseksi. Demla oli hänen mukaansa hyvin poliittinen järjestö ja koska Suomessa noudatetaan Montesquieun mukaista vallan kolmijako-oppia, jossa tuomiovalta on erikseen poliittisista päätöksenteko- ja toimeenpanovallasta, hän ei tuomiovaltaa harjoittavana juristina halunnut millään muotoa osallistua poliittiseen yhteiskunnalliseen keskusteluun ja vielä vähemmän leimautua jonkun ajatussuunnan kannattajaksi.

Olen unohtanut keskustelumme moneksi vuodeksi. Jostain syystä se tuli vähän aikaa sitten mieleeni. Ehkä juuri siksi, että Demla on ollut paljon esillä viime aikoina.

Googlailin Demlaa ja tuntemiani juristeja. Vaikka keneltäkään ei pidä poistaa oikeutta mielipiteisiin, paitsi kantahenkilökuntaan kuuluvilta upseereilta, joilta politikointi on lain mukaan kielletty, niin silti ihmettelen, että tuomiovaltaa käyttävät juristit kuuluvat avoimesti suomalaista lainkäyttöä vastoin toimivaan yhdistykseen, jonka historia juontaa yhteistyöhön stalinististen ”oikeusoppineiden” kanssa.

Demla omien sanojensa mukaan: ” Vuonna 1970 uusien aktiivien jäsenten avulla se valjastettiin kansanrintamayhteistyön oikeuspoliittiseksi ja kansainväliseksi työkaluksi”. Nykyään yhdistys määrittelee itsensä näin: ” …vuodesta 2002 Demla on ollut lähes kaikille avoin entinen lakimiesjärjestö, joka korostaa olevansa ainoa oikeuspoliittinen yhdistys Suomessa.” Huomatkaa sana ”lähes”. Muumimamma on ollut, jollei yhä edelleenkin ole, Demlan jäsen. Kun katsoo viimeisten kymmenen vuoden aikana tehtyjä virkanimityksiä, niin juristien osalla kuuluminen Demlaan on ollut meriitti, joka on taannut viran ohi muodollisesti pätevämmänkin.

Minä olen iloinen, että ystäväni on edelleen suoraselkäinen ihminen ja virassaan. Ilman jäsenmaksuja.