tuokioita elämästäni

Perjantaina meillä ei mennytkään myöhään. Asia on niin, ettei vanhoille enää sovi ahdas ihmismassa ja kovavolyyminen nykymusiikki. Tunsin oloni jotenkin nuutuneeksi, enkä uskaltanut edes maistaa sitä kuuluisaa tsekkiläistä olutta ja tyydyin muutamaan rasvaiseen makkarasiivuun ja juustopalaan. Niinpä kotiuduin vielä valoisaan aikaan ja työviikon päätteeksi nukahdin sohvalle.

Tänään kävin lyhyesti läpi pojan kanssa muutamia asioita; hän täyttää ensi viikolla 18 ja kyselin hieman, miten hän haluaa vastaisuudessa raha-asioiden hoituvan. Neuvoin myös teiniä maksamaan laskun ensimmäistä kertaa nettipankissa. Sovimme, että syyskuussa alan maksaa hänelle kuukausirahaa ja hän myös hoitaa vuokransa itse. Poika sanoi sen olevan pelottavaa kun muistutin häntä, että kuukausiraha tulee 15. päivä ja vuokranmaksu on 5. päivä ja että hänen täytyy pitää huolta siitä, että tilillä on silloin rahaa. Kuukausirahan lisäksi minulta ei heru enempää. Pojan puhelinlaskun lupasin hoitaa vielä ensi kesään saakka, koska orjasopimus, jonka viime kesänä teimme, on kaksivuotinen ja sen siirtäminen pojan nimiin voi osoittautua hankalaksi. Lopuksi hän kertoi lähtevänsä kaverinsa mökille viikonlopuksi.

Tyttären kanssa oli sopinut skype-treffit neljäksi. Kummallista kyllä, skype ei tunnu toimivan kovin hyvin tällä välillä; sama ongelma oli pojan puhuessa hänen kanssaan ja konferenssipuhelu meidän kolmen välillä oli täysin mahdoton. Vika on selkeästi Bostonin päässä. Sen sijaan mese kuljetti ääntä loistavasti Atlantin yli (tai ali). Meidän on hieman hankala jutella tyttären kanssa viikolla, koska kuuden tunnin on juuri sellainen, että minä olen nukkumassa kun hän tulee töistä ja päinvastoin. Niinpä pidemmät asiat on kerrottava viikonloppuisin.

Kerrottavaa riitti. Istuin pimun kanssa kaksi ja puoli tuntia juttelemassa niitä näitä. Hän asustaa nyt Cambridgessa, vain yhden metropysäkin päässä työpaikaltaan kuulemani mukaan tilavaa huoneistoa yhdessä kiinalaistytön kanssa. Kämppäkaverin äitikin on ollut siellä koko viikon ja tyttärellä on queen-size sänky, jonka voimme hyvin jakaa. Minun ei siis tarvitse hankkia hotellihuonetta.

Kuulin esitelmiä Bostonin nähtävyyksistä samalla kun katselimme tyttären ottamia valokuvia. Päätin jo, että yhden asian aion toteuttaa: satamasta lähtee turistilaivoja, joiden tarkoituksena on bongata valaita. Matka kestää yhteensä noin neljä tuntia ja aion lähteä valasbongariksi.

Pimu tekee ylipitkiä päiviä työnarkomaani pomonsa kanssa. Torstaina hän oli ollut 14 tuntia töissä. Pomo on kyllä mukava, mutta ei innostuessaan malta lopettaa eikä tytär tietenkään kehtaa sanoa, että hän tästä lähtisi. Keskustelimme asiasta ja annoin pari vinkkiä vastaisuuden varalle.

Joskus tulee mieleen, että jossain on kohtalon sormi joka meitä ohjaa. Nykyisessä paikassa pimulla on vain miespuolisia kavereita, koska insinööritieteet ovat niin maskuliinisia ja ehkä se sitten on niinkin, että pojat kuitenkin herkemmin lähtevät koettamaan onneaan muualle. Kohtalon sormella tarkoitan tässä sitä, että tyttärellä on jo monen vuoden ajalta kokemusta olla luokan/ryhmän ainoa naispuolinen. Luxemburgin aikoina hän oli ainakin kaksi, jollei kolme vuotta luokkansa ainoa tyttö. Nyt siitä kokemuksesta on varmasti apua.