tuokioita elämästäni

Kuulin tänään varsin hilpeän tarinan. Se oli tapahtunut Glasgow’ssa, Skotlannissa, jossa shekit ovat yhä käypää valuuttaa. Tarina on kyllä iäkäs, mutta edelleen näin voisi tehdä.

Nuoret opiskelijamiehet olivat keräämässä tempauksellaan rahaa seuraaviin ryyppäjäisiin ja antelias ohikulkija päätti lahjoittaa summan, shekkinä. Shekkivihkoa ei kuitenkaan ollut mukana ja kekseliäs opiskelija oli tiennyt sen, että Common Law:n mukaan ei ole väliä mille lupaus rahanlunastuksesta on kirjoitettu, vaan tärkeintä on sanamuoto (it isn’t the piece of paper, but the form of words), jotta pankista ko. summan voi lunastaa. Opiskelija oli tarjonnut karvatonta rintaansa shekiksi. Ohikulkija kirjoitti oikean sanamuodon ja allekirjoitti sen.

Opiskelijapoika käveli pankkiin, avasi paitansa napit ja pyysi pankkia lunastamaan shekin. Siveellinen pankkineiti oli hetken nikotellut, mutta konttorinjohtajan tultua paikalle pankki oli ryhtynyt toimiin rahasumman antamiseksi. Pojan oli taivutettava itsensä kopiokoneelle ja annettava kopioida teksti rinnasta, jotta pankille jäi kuitti transaktiosta. Hän sai rahansa.