Jos jokunen aika sitten valitin, että herään liian aikaisin, koska valo osuu silmiini, niin nyt tilanne on kääntynyt. Meillä on pimeätä aamuisin ja herään vasta kellon soittaessa, jopa viikonloppuisin uni maittaa pidempään.
Iltaisin valoisuus jatkuu vielä lähemmäksi kahdeksaa. Yleensä siihen aikaan olen tulossa kotiin päin kuntosalilta, mutta viimeksi syttyivät jo katuvalot, kun odottelin bussia. Hämärä on mukavaa, mutta totaalipimeys rasittaa. Marras-joulukuu ovat pahinta aikaa, kun lähtee kotoa ja tulee takaisin pelkässä pimeydessä. Aurinkoa näkee vain päivisin, jos silloinkaan.
Tänä vuonna meillä on ollut pitkä syksy, toivon sen yhä jatkuvan ja sateiden siirtyvän talveen.
Täällä on taivaalla ollut yllättävän monta päivää ‘outo valoilmiö’ ja sade pysytellyt ennusteista huolimatta poissa.
Lapista lähtöisin olevana kaamos on tuttu juttu. Hämmästykseni oli suuri kun ‘etelään’ muutettuani näin ensimmäisen kerran auringon paistavan joulukuuseen…
Edelleen Pohjois-Suomessa asuva äitini hakee vuorokausiin rytmiä kirkasvalo-lampusta ja kertoo sen auttavan. Nukkumiseenkin.
Tsemppiä hämäryyteen!
PS. Onneksi on kynttilöitä…