Sinkkuelämää oli ihan mukiinmenevä elokuva, mutta ehkä vähän liian ennalta-arvattava. En ollut kuullut juonenkäänteistä etukäteen, vaikka tiesinkin kuitenkin jotain, mitä odottaa. Ehkä on niin, että koska elämässä harvoin on onnellisia loppuja, en erityisemmin välitä niistä elokuvissakaan.
Ilta meni myöhäiseksi, koska elokuvan piti alkaa 20.15. Kaikkien ennakkotrailereiden ja mainosten vuoksi se alkoi vasta 20.45. Teatterissa ei minun ja ystävättäreni lisäksi ollut kuin kourallinen ihmisiä; oli sentään jokunen, joka oli pantannut tähän saakka. Elokuvassa oli myös kymmenen minuutin paussi! Siitä on aikaa, kun näin on viimeksi tapahtunut. Oliko paussi Suomessakin?
Joka tapauksessa kaikki tämä johti siihen, että vaikka minua ei väsyttänytkään, niin silti oli loppumetreillä sellainen olo, että tässä pitäisi olla jo vällyjen välissä, että aamulla pääsisi töihin.
Ei leffassa mitään pausseja ollut täällä Suomessa…
Itse kyllä tykkäsin ko. leffasta vaikka ei siinä silleen mitään uutta ja mullistavaa ollut sarjojen jälkeen. Nauraa sai ja aavistuksen itkettikin välillä tällasta herkistelijää…