Pakko kehua
14 Syyskuu, 2008 kirjoittaja oben |
Sen jälkeen kun eilen tulin kahden (!) tunnin rehkimisen jälkeen kotiin ja väkersin itselleni yhdistetyn lounaan ja päivällisen, siirryin kasvattamaan juuria sohvalle ja tuijottamaan tv-kaistalta ohjelmia.
Kaista on ihan loistava palvelu. Minulla on tarjottimella kahden viikon ohjelmat, joista valitsen ne, mitkä haluan katsella. Ei mainoskatkoja eikä turhaa löpinää välissä, ei myöskään pakkopullaa. Vain se, mikä minua kiinnostaa.
Katsoin eilen Arten dokkarin Lev Trotskista, joka minulta jäi kerran puoleen väliin, kun yritin katsoa sitä Artelta. Yle näytti sen nyt. Jonne Aaronin ja veljiensä haastattelu Inhimillisessä tekijässä oli hyvä, mutta ehkä riemastuttavimpia olivat ne kaksi jaksoa 70-luvun sekahakua, jotka näin. Miten järkyttävän ankeata aikaa se oli, vaikka silloin tuntui, kuin olisi ollut kaiken uuden ja hienon keskellä.
Sellaista tv-uutislähetystä ei ollut, missä ei olisi ollut puhetta Kekkosesta, Kostamuksesta tai Svetogorskista. Kekkonen Helsingin rautatieasemalla joko lähdössä tai palaamassa. Kauppaneuvottelujen edistymistä ja maljojen kilistelyä. Punahuivisia koululaisia laulamassa toveruudesta ja ne Ukrainan leikkuupuimurit! Niistä oli kuva koulun maantiedonkirjassakin, Neuvostoliiton vilja-aitta. Ihanan nostalgista, mutta miten silloin oltiinkaan tosissaan!