Puhutteluista
26 Elokuu, 2008 kirjoittaja oben |
Opetetaanko Suomessa jossain amerikkalaistyylistä puhuttelua ihmisille? Siis sellaista, että kun puhutaan, niin toistetaan vastapuolen nimeä. Olen ollut havaitsevinani tällaista. Varsinkin myyntitehtävissä olevat ihmiset harrastavat sitä, toinen joukkio on lahkolaiset.
- Kuule, Inkeri, tämä on erittäin hyvä kone. Tiedätkö, Inkeri, että tämän on myös VTT testannut.
- Inkeri, oletko ajatellut, miten voisit hyödyntää myös tätä ominaisuutta?
- Jumala on pessyt sinutkin synneistä, Inkeri.
- Me kaikki täällä rukoilemme toistemme puolesta, myös sinun puolestasi, Inkeri.
Kun kuulen moista retoriikkaa, minulta palaat käämit. Luuleeko puhuja, etten tiedä nimeäni tai etten osaa erottaa, puhuuko hän jollekin muulle? Tietysti, jos puhujalla on kierot silmät, eikä hän onnistu suuntaamaan katsettaan minuun päin, saatan kuvitella jälkimmäistä, mutta niin kännissä en ole koskaan ollut, etten nimeäni muistaisi.
Kerran kun jouduin sanomaan hieman pahasti eräälle kiinteistövälittäjälle, tämä aloitti rauhoittelun käyttämällä em. sanakäänteitä. Poikaparka. Hänhän ei voinut tietää, että vain lisäsi vettä myllyyni jauhamalla etunimeäni ja sai kiittää onneaan, etteivät tärykalvot puhjenneet enkä muutenkaan toteuttanut kaikkia uhkauksiani.
Juu, myyntitehtävissä olevat käyttää tota paljon. Ja se on ärsyttävää! Mä luulen, että sen tarkotus on jotenkin antaa semmonen kuva, että me ollaan kavereita, muistanhan mä sun nimen ja puhuttelen sua sun nimelläsi.
Joo, lisääntymään päin on menossa mainitsemasi kaltainen tuttavallisuus. Paitsi että ventovieraat kutsuvat minua etunimeltä ja puhuvat kuin olisivat monivuotisia sydänystäviä kanssani, saan myös mainospostia, jossa puhutellaan yhtä tuttavallisesti minua etunimeltä.
En pidä.
Sen sijaan minusta on mukavaa, kun ystävät ja perheenjäsenet käyttävät kutsunimeä, pidän sitä suorastaan suotavana.
Jotkut lehtimyyjät alkavat puhelun tuttavallisesti kiertäen ja kaartaen ja silloin multa palaa käämit ja loppuu just ymmärrys, että työtään hekin vain tekevät. Tähän nimen käyttöön en ole vielä törmännyt. Minua ärsyttää pelkästään jo melko tavalliseksi tullut “Hyvää päivänjatkoa” -fraasi, jota heitellään milloin missäkin ostostilanteessa. En halua minkään kaupan kassan tai myyjän toivottelevan hyviä päivänjatkoja, en sitten ollenkaan. Amerikkaan se sopii oikein hyvin, meille ei.
Hyvää päivänjatkoa on inhottavasti juurtunut mun kielenkäyttööni, se johtuu kai täkäläisestä tavasta: ensin kun mennään hissiin, sanotaa kaikille bonjour ja kun kahden minuutin päästä poistutaan omaan kerrokseen, huikataan jäljellejääville bonne journée.
Lomien jälkeen siihen on oma totutteleminen; Suomessahan ei tarvitse sanoa hississä kenellekään mitään ja minulle se sopii mainiosti. Toisaalta aina lomille mennessä sitä melkein tervehtii bussikuskiakin ja saa ainakin Helsingissä oudoksuvat katseet niskaansa:)
Apua, olen ollut Belgian ihmemaassa liian kauan. Tervehdin nimittäin bussikuskeja ja kaikkia ihmisiä, jotka vähän pidempään katsoo! Luoja, tälle täytyy tehdä jotain! Hissitervehdys -rumba ärsyttää, tosin siihenkin alkaa tottua.
Saksalainen lääkärini puhuttelee minua joka ikisen käynnin aikana rouva ja sukunimi. Pienimmässäkin asiassa. Alussa oli huvittavuuden vuoksi vaikeuksia, mutten enää en näytä siihen kiinnittävän huomiota.
Belgian ihmemaassa pääsee kauppiaista ja Jehovista, kun pyytää niitä puhumaan englantia. Ja jos Jehovat nyt sattumoisin lähettäisivät sinulle englanninkielisen puhujan, niin sitten pitää vaatia suomenkielistä. Noin tärkeä asia kun pitää saada kuulla omalla äidinkielellä. Helppoa!
Minäkään en pidä hissitoivotuksista ja kun olen sen ääneen sanonut, muut pitävät minua outona. On kuulemma kiva tapa. Höh!
Meidän lähikaupassa kassarouva jaksaa hyvärouvitella joka käänteessä. “Onko bonus-korttia, hyvä rouva? Kolmekymmentä kaksi euroa, hyvä rouva. Kiitos, hyvä rouva - Olkaa hyvä, hyvä rouva.” Kuulostaa aika hassulta.
Etunimen kaytto varmaan tulee noilta Dale Carnegie-kursseilta joita myyntihenkilot kayvat… muistatte varmaan kirjan “Miten saan ystavia, menestysta ja vaikutusvaltaa”. Sinansa harmittavaa etta ko opuksesta jaa vain tama arsyttava etunimen hokeminen, koska kirja ei sinansa ole tyhma, vaan mm. korostaa kuuntelemisen merkitysta (yllattavan monet ihmiset eivat koskaan kuuntele toisiaan !)
Pussikissa: kuollut paino tarkoittaa, että matkatavarat mukana. Tässä tapauksessa.