Vertani janotaan
23 Elokuu, 2008 kirjoittaja oben |
Sain eilen Suomen-kännykkääni harvinaisen tekstiviestin Kuopion (!) veripalvelusta. He pyysivät minua luovuttamaan verta.
Olen luovuttanut verta joskus muinoin 80-luvulla, mutta sitten tuli raskaudet ja umpisuolenleikkaus, jotka estivät luovuttamisen pitkiin aikoihin ja vähitellen koko asia unohtui. Kerran yritin työpaikan yleisluovutuksessa Luxemburgissa tarjota vertani, mutta salit olivat silloin niin täynnä, ettei uusia luovuttajia otettu.
Enää ei Suomen veripalvelu vertani huoli ja siitä syystä ihmettelinkin, miksi sain tekstiviestin. Minä olen nimittäin riskiluovuttaja monestakin syystä. Tärkein on se, että asun pysyvästi ulkomailla. Toinen yhtä tärkeä seikka on se, että olen sinkku. Minullahan saattaa olla epämääräisiä seksisuhteita vähän kenen tahansa kanssa, niin että sekin estää luovutuksen.
En tunne itseäni kuitenkaan syrjityksi. On ymmärrettävää, ettei Veripalvelu halua ottaa pienintäkään riskiä luovuttajien suhteen, vaikka mielelläni antaisin vertani tarpeessa oleville.
Aika hyvä, että veri kelpaisi. Minun veri ei kelpaa, ei ole koskaan kelvannut, vaikka olen erinäisiä kertoja tyrkyllä ollut. Syynä ei ole irtosuhteet (ku oiskin) vaan miun veri on litkua.
Käy luovuttamassa B:ssa ?! Mä olen käynyt muutaman kerran, ja aina ovat ottaneet ilolla vastaan. Kuulin eräältä paikalliselta ystävältäni kerran, että jokunen aika sitten Belgiassa sai vielä olutta verenluovutuksen jälkeen, samaan tapaan kuin SPR tarjoaa Suomessa mehua ja voileipiä. Joten torstaisin opiskelijapaikkakunnilla oli ruuhkaa verenluovutukseen.. Belgiassa joka kerrasta on aina saanut palkinnon, halvan sateenvarjon tms.
Se olisi tietysti yksi vaihtoehto. Ei ole jostain syystä tullut mieleeni.