Etelä-Suomen kierros
7 Elokuu, 2008 kirjoittaja oben |
Lähdin sunnuntai-iltana mökiltä kohti Helsinkiä ja yövyin tyttären luona. Maanantaina edessä oli teinin asioiden hoitamista yhdessä pojan kanssa. Ensiksi menimme hankkimaan hänelle uutta passia ja henkilökorttia. Edellinen passi meni vanhaksi jo yli kaksi vuotta sitten ja teini on tähän saakka kulkenut belgialaisen henkilökorttinsa turvin. Hyvin on toiminut, mutta oli aika hankkia uusi. Ei ollut halpaa huvia.
Seuraavaksi suuntasimme ostoksille: poika tarvitsi lähestulkoon kaikkea oman elämän aloittamiseen. Ensimmäiseksi ostimme uuden kylpytakin, -pyyhkeen ja käsipyyhkeen. Nuorella herralla on tarkka maku ja vain sävy sävyyn tuotteet kelpasivat. Onneksi sentään Hemtexiltä.
Olin aluksi ajatellut ostaa hänelle Ikean starttipaketin, mutta tulin toisiin mietteisiin ja annoin pojan valita Arabian tehtaanmyymälästä oman astiasarjansa. Tämä siitä syystä, että sisarensa sai aikoinaan rippilahjaksi Villeroy & Bochin astiaston, jota on sittemmin kartutettu suvun voimin. En tasapuolisuuden vuoksi halunnut, että poika aloittaisi Ikealla. Teinin valinta kohdistui mustaan Teemaan, joita ostimme aluksi kaksi matalaa ja syvää lautasta, kaksi mukia ja salaattikulhon. Aterimiksi Savoniaa saman verran. Matkaan tarttui myös kattila, paistinpannu ja pari leikkuuveistä.
Seuraavaksi siirryimme Ikeaan hankkimaan pari kapustaa, leikkuulaudan, yölampun ja –pöydän sekä petivaatteita. Hillittyä harmaata ja mustavalkoista kaikki tyynni. Lapsi tietää, mitä haluaa.
Äidin visakortti huusi armoa, kun vielä poikkesimme ostamaan koulun vaatimat kuulo- ja silmäsuojaimet, vaan nyt on pojalla ensitavarat. Lisäkuluja tuli vielä kuukauden matkakortista. Minun baarikierrokseni taitavat jäädä vähiin lähitulevaisuudessa.
Tiistaina oli Hämeenlinnan aika, mutta siitä myöhemmässä postauksessa.
On mukava lueskella pojasta, joka on kiinnostunut omasta ja kotinsa ulkonäöstä.
Joskus se vain voi mennä ihan huvittamuuksiin saakka. Ainakin meillä. Siinä missä äitinsä roiskaisisi kassiin ihan minkä vaan jotakin väriä, lapset rupeavat filosofoimaan värisävyjen hiuksenhienoista eroista. Asiaan kuuluu myös miltei loputonta värisävyjen vertailua. Miltei siksi, että yleensä jossakin vaiheessa minä haluan päästä jo kotiin ja uhkaan ostaa molemmat vaihtoehdot.
Onhan se joo, jospa se kiinnostus ulottuisi vielä oman kodin järjestyksenpitoonkin…
Uskon kyllä, että jos on mieleset värit ja tavarat, sillä on vaikutusta yleiseen viihtyvyyteen ja siihen, että tuntee soppensa omakseen.
Värisävyt on muuten mielenkiintoinen juttu: muistan joskus lukeneeni, että mitä enemmän tuntee nimiä eri sävyille, sitä enemmän myös erottaa saman värin eri sävyjä. Italialaiset ovat mestareita nimeämään värejä: heillä ei ole väriä “sininen” siinä merkityksessä kuin mitä me sinisen ymmärrämme, vaan heillä on azzurro (taivaansininen), blu (tummansininen) royal (oikeinkirjoitus tod. näk. päin pyllyä, mutta tarkoittaa kuninkaallista sinistä, sävy on jotain Suomen lipun ja tummansinisen väliltä) ja sitten vielä laivastonsininen ja varmaankin vielä monia muita, joita minun silmäni eivät edes erota.