Tytär toi syntymäpäivälahjaksi kaksi kirjaa: ensimmäisen nimi on Elä, kuolet kuitenkin, toinen oli Opas miehen valintaan. Pitäisikö ne ottaa vihjeinä?
Sää on ollut lämmin vaikkakin epävakainen. Rämmimme toista tuntia läheisellä niemellä ja saimme niskaamme aimo vesisateen, vaan minkäs teet, kun karkuunkaan ei päässyt.
Kissat ovat aivan ihania. Wolde jää kanssani kesälomalle, mutta lähes karvaton Sanda, rodultaan devon rex, lähtee takaisin Helsinkiin. Sanda on uskomaton kissa: se hyppää jatkuvasti minunkin syliini ja vaati rapsutusta. Pimu ei vierasta eikä pelkää ketään, vaan on todella ihmisrakas olento.
Jotain kuitenkin saimme aamupäivällä aikaiseksi: tytär toi mattonsa pestäviksi ja yhdessä kuurasimme kaikki kolme laiturilla ja saunassa. Muutoin tämä onkin ollut syömistä.
Päivällä pojat, vävykki ja teini grillasivat possunlihaa, sen lisänä uusia perunoita ja salaattia, jonka tytär väsäsi. Että se lapsi viitsii ottaa ruoanlaitonkin niin insinöörimäisesti: pyysin häntä ensin sekoittamaan kastikkeen suoraan kulhossa, öljyä ja balsamicoa sekä mausteita. – Ei ne sekaannu keskenään, oli vastaus. – Kyllä ne sen verran sekoontuu kuin on tarviskin. – No voi olla, mutta siitä tulee emulsiota ja jos tarpeeksi kauan odottaa, ne eroontuvat jälleen. Mitä siihen sitten enää äitinä lisää?
Nettiyhteys täällä on tavattoman hyvä. Nyt ei tarvitse harmitella, jos joku hyvä resepti jäikin kotiin, vaan voi etsiä sen internetin ihmeellisestä maailmasta. Löysin maustekaapista pari purkkia tonnikalaa ja etsin tonnikalapiirakan ohjeen netistä. Sekoitin keskenään parikin ohjetta ja sain aikaiseksi maukkaan paistoksen iltapalaksi. Pojat ainakin tykkäsivät.
Sauna lämpiää jälleen, jääkaapissa odottaa huomiseksi tiramisu, joka syödään heti pastalounaan jälkeen, kun veljen perhe ehtii tänne.