Hyvää syntymäpäivää
2 Heinäkuu, 2008 kirjoittaja oben |
Teinini täyttää tänään seitsemäntoista, tuo pieni punakka kurttunaama, joka syntyi illalla kahdeksan jälkeen kätilöopistolla. Valvotti äitiään vuorokauden ennen sitä, epäröi ensin tulla maailmaan liian varhain, mutta ponkaisi sitten kuitenkin ulos kuuman kesäpäivän päätteeksi, vanhan jazzin soidessa pienestä matkaradiosta synnytyssalin ikkunalla. 2860 g, 49 cm.
Kun hiuspehkoa katsoo tänään, ei uskoisi, että poika on joskus ollut kalju ja sitä hän oli pitkään, ennen kuin sai vaaleat niskakiharat. Kihara se pehko on tänäkin päivänä, mutta väri on muuttunut: poikaa ei voi parhaalla tahdollakaan sanoa vaaleaksi. Pyöreät kasvotkin ovat muuttuneet siroiksi ja silmät sinisistä vihertäviksi, jossain valossa niitä voisi luonnehtia vähän rusehtaviksikin.
Toivon, että se, mitä joskus myös laiskuudeksi kutsutaan, osoittautuisi jonain päivänä harkitsevaisuudeksi: kävelemään hän ryhtyi vasta kuudentoista kuukauden kypsässä iässä. Eikä tullut kolhuja!
Heh, luin ensin epähuomiossa että poika oppi kävelemään vasta 16-vuotiaana. Sepä vasta olisi hankalaa. Toisaalta ihana lahja äidille jos lapsella on rauhallinen harkitseva temperamentti
Meilläkin kaikki lähtivät kävelemään melko myöhään, en meinaan “kävelyttänyt” ketään(hullun hommaa)! Viimeisin teki enkat, ei piitannut ollenkaan, että sisarukset juoksivat täyttä päätä, vaan odotti olevansa kypsä kävelemään vasta 1v3kk iässä. Sitten kävelikin kuin aikamiehet:)
Ja vielä kun aina tietäisi, mikä on hitautta, laiskuutta tai rauhallisuutta…
Totta, kyllä, että jotkut naapurit olivat silloin enemmän huolissaan pojan kävelemättömyydestä kuin minä itse.