tuokioita elämästäni

Loma häämöttää! Ensi viikko on täynnä töitä: kun tiimistä joku kohta vuotaa, siitä saavat muut kärsiä. Olen kuusi kuukautta odottanut eräältä työkaverilta paperia projektin aloitukseksi. Sain sen keskiviikkona ja hän tiesi jo tammikuussa, että minulta menee vähintään viikko, että saan tehdyksi oman osuuteni. Korostin vielä toukokuussa, että jään lomalle heinäkuun alussa. Hän siis laski sen varaan, että minä voin tehdä hommani siinä vaaditussa viikossa, kun hän varasi itselleen kuusi kuukautta. Eri reilua.

Aloitin vääntämisen torstaina ja sain paperit siihen kuntoon, että herra saattoi antaa kommenttinsa, joita pyysin perjantaiksi. Arvatkaa sainko? No en tietenkään. Ottaa päähän tuollaiset paskantärkeät tyypit, joiden mielestä heillä on oikeus päättää toisten ajankäytöstä. Kuitenkaan tätäkään hommaa ei meistä kumpikaan pysty yksin tekemään.

Jatkan siis maanantaina jutun kasaamista ja elän toivossa, että voin luovuttaa paperit keskiviikkoon mennessä eteenpäin. Tämän herran viivyttelyn johdosta meillä on täysi työ saada projekti kick-off –kuntoon joulukuun puoleen väliin mennessä. Ilmoitin jo, etten aio ottaa mitään vastuuta sen toteutumisesta.