Kohta katkeaa
27 Kesäkuu, 2008 kirjoittaja oben |
Minun pinnani nimittäin. Poika on jättänyt palauttamatta yhden kirjan koulun kirjastoon. Teinin mukaan kirja on hänen huoneessaan työpöydällä. Olen nyt siivonnut työpöydän, heittänyt aimo kasan töhnää roskiin, pinonnut erinäisiä koulu- ja muita kirjoja, mutta kyseistä teosta en näiden joukosta ole löytänyt. Pari kertaa olen tulikivenkatkuisesti raivonnut puhelimessa pojalle ja kysellyt lisätietoja tästä kadonneesta eepoksesta. Mistään se ei kuitenkaan putkahda.
En vain enää jaksaisi kulkea perässä ja hoitaa asioita. Eilenkin pojan piti käydä pankissa allekirjoittamassa tilipaperit. Arvatkaapa kävikö! No ei käynyt. Ehtiihän sen huomennakin. Olin järjestänyt kaiken valmiiksi, sillä alaikäinen ei voi yksin sitä tehdä.
Yksi kaunis kerta minäkin unohdan hänen olemassaolonsa. En vain muista hoitaa luvattuja velvoitteitani. Soittakoon perään, kyselköön. Minä en ole käytettävissä. Se päivä tulee vielä, eikä tämä ole uhkaus, se on lupaus.
Tossa iässä kaiken kerkee huomenna. Mulla toi ikä on päällä vieläkin