tuokioita elämästäni

Luulin päässeeni pälkähästä, kun teini sunnuntaina lähti. Toisin kävi. Koulusta otettiin yhteyttä, koska viimeviikkoisissa kemian loppukokeissa oli paljastunut huijaus. Todettakoon heti aluksi, että huijaus oli laaja ja ylitti luokkarajat. Pojan koulussa on käsittääkseni kymmenkunta rinnakkaisluokkaa, eli yläasteen vitosta.

Kuten tavallista, teini oli epäiltyjen listalla. Päätekijäksi hänestä ei varmasti ollut, siitä yksinkertaisesta syystä, että hänen aivokapasiteettinsa tuskin riittäisin hakkerointiin. Koulussa oli siis paljastunut tietomurto ja sen seurauksena murtaja saanut käsiinsä kemian kokeen kysymykset ja niitä oli levitetty ympäri koulua.

Sain eilen tiukkasanaisen kutsun rehtorin luokse höystettynä uhkauksella erottaa poika koulusta, mikä olisi käytännössä tarkoittanut sitä, ettei hän olisi saanut lopputodistusta. Kävin siellä tänään. Sain kuulla, että poika oli epäiltyjen listalla, koska hänen kemian koetuloksensa oli 8,7, kun kemian numero joulutodistuksessa oli 3,7. Oli siis aihetta epäillä. Rehtori oli kuitenkin tietämätön siitä tosiasiasta, että teinin koetulokset kevään aikana olivat kohonneet huomattavasti ja puhuivat hyvän loppukoenumeronkin puolesta.

Siellä minä siis istuin, piakkoin eläköityvän rehtorin huoneessa ja puhuin kuin runeberg. Loppujen lopuksi epäily siis oli aiheeton ja poika saa todistuksen heinäkuun alussa kuten pitääkin. Hakkeri ja hänen avustajansakin ovat selvillä ja saanevat rangaistuksensa myöhemmin. Huokaisin helpotuksesta ja toivon, ettei minun tarvitse enää viettää lounastaukojani yhdenkään rehtorin kansliassa. Edellisestä kerrasta oli sentään reilu vuosi.

PS. Sunnuntainen blogikirjoitukseni ei sitten koskenut tätä asiaa. Siihen oli tullut epätavallisen paljon klikkauksia tältä paikkakunnalta.