Mitä minä sitten teen?
18 Kesäkuu, 2008 kirjoittaja oben |
Tässä kevään aikana olen pohtinut yhtä sun toistakin asiaa siltä kantilta, että pojan lähtö toteutuu. Asunto ei kannata vaihtaa, vaikka tämä on turhan iso minulle yksin. Belgian vuokrasopimukset ovat pitkäikäisiä ja joutuisin maksamaan sopimussakkoa, muuttaminenkaan ei ole ilmaista.
Ensi sunnuntain jälkeen, kun poika nousee koneeseen, minua ei odota töiden jälkeen enää kukaan. Ei tarvitse laittaa ruokaa, ei miettiä päivän aterioita. Aloitan siis laihdutuskuurin ja sitä vahvistaakseni hankin kuntosalikortin, koska sitten voin käydä salilla silloin kun haluan.
Olen myös harkinnut uuden kielen opiskelua. Minulla on tästä lähtien illat aikaa! Ehkä espanja, venäjäkin kiinnostaisi. Siis kielitunneille!
Ruusu ilmoitti tässä kohtaa, että jouluna siis tapaamme uusiutuneen ystävämme, joka on 10 kg hoikempi ja puhuu sujuvaa espanjaa. Sen kun näkisi.
Yhtenä vaihtoehtona olen myös nähnyt siirtymisen toisiin työtehtäviin, nyt kun sain sellaisen ylennyksentapaisen toukokuussa. Toisilla tehtävillä tarkoitan myös sitä, että siirtyisin mahdollisesti myös toiselle mantereelle – minne, en vielä tiedä. Kaikki on avoinna.
Kissan hankkiminenkin on käynyt mielessä. Nyt se jäi pois. En halua kiirehtiä töistä kotiin, koska olen vihdoin päässyt siihen tilanteeseen, ettei siellä ole ketään. En siis halua orjuuttaa itseäni edes eläimellä, vaikka kissat suloisia ovatkin.
Ehkä minä pohdin jouluna vielä näitä samoja asioita. Mikään ei ole niin varmaa kuin epävarma.

Ajattele mikä vapaus sinulla koittaa.. aluksi tuntuu varmasti aika oudolta. Meillä on vielä “muutama” vuosi odotettavana. Kesäisin kun lapset ovat Suomessa monta viikkoa (tänä vuonna eivät sinne mene), olemme saaneet vähän esimakua siihen vapauden tunteeseen, ensimmäiset päivät ihmettelemme Jonen kanssa, että miks täällä on näin hiljaista, miksei kukaan kaipaa meitä, ei ole pakko laittaa ruokaa. Ja sitten kun tästä kaikesta alkaa nauttimaan, perhe onkin taas koossa, mikä tietty on sitten taas ihanaa. Aikansa kutakin! Tsemppiä vaan mammalle:-)
Tätä juuri:) voihan se olla, että tässä tulee matkusteltua vähän enemmän.