Eilisestä Hilmasta, jota en tietääkseni ole koskaan tavannut, tuli mieleeni sisarensa Saima. Saima oli pienikokoinen ja poltti Klubia. Jostain syystä muistan hänet pukeutuneena siniseen kotitakkiin. Saimalla itsellä ei ollut lapsia, mutta hän ei ollut tyypillinen lapseton täti, jolle natiaiset olivat vain riesa.
Juttu kertoo, että Saiman 50-vuotissyntymäpäivillä seurakunta oli houkutellut minua laulamaan. Minähän inhosin esiintymistä jo silloin, enkä suostunut. Kun sitten vihdoin nousin jakkaralle, päästin ilmoille sen ajan suosituimman protestilaulun: pannaan pensselit santaan ja rukkaset naulaan. Äiti oli kuolla häpeästä ja mummot nikottelivat nisut nielunsa ohi.
Kun siveellisemmät olivat jo tukkimassa artistin suuta, Saima ilmoitti, että antakaa lapsen laulaa, itsehän pyysitte.
Ih!
Saima kuullostaa sellaiselta ihmiseltä jonka olisin halunnut tuntea.
Hyvä Saima!!!