Markkinatesti
12 Kesäkuu, 2008 kirjoittaja oben |
Eilen illalla istuin vakiosakissa kantabaarissa. Hieman myöhemmin tälläsin takapuoleni baaritiskille – asia, joka tapahtuu harvoin. Siis suorastaan repäisin.
Kovinkaan kauaa siinä ei tarvinnut itsekseen istuskella, kun hieman kauempana seissyt brittimies haistoi saaliin ja pyysi saada liittyä seuraani. Tuoli oli vapaa ja minä juttutuulella, eikä ukkokaan ollut sieltä kamalammasta päästä. Ystävällisesti hän olisi tarjonnut oluenkin, mutta siirryin coca-colaan.
Meillä oli oikein hauska rupatteluhetki tämän tuntemattoman kanssa, mutta aika oli lähteä kotiin. Tämä miellyttävä mies lähti vanhanaikaisesti saatille alaovelle saakka! Tuli tuhannen tyttömäinen olo. Sain todistetuksi itselleni, etten ihan vielä ole kypsää kauraa, vaan markkina-arvo se on minullakin. Kannatti mittauttaa tehonsa.
Minä käytän aina erästä entistä naispuolista työkaveriani testatakseni ihanuuttani. Menen kuppilassa sen pöytään istumaan, ja mitä enemmän se minua inhoaa, sen ihanampi tiedän olevani. Kun olin viisitoista kiloa lihavampi, me tultiin jo huolestuttavan hyvin juttuun keskenämme:D
Pyryharakka
Hahahaa! Keino se on toikin, ja varmasti pätevä.
Tuli itsekin eilen baareiltua ja ainakin Kallen jonossa ja sisällä Kallessa oli toinen toistaan kauniimpia ihmisiä. Tosin niillä kaikkein parhaimman näköisillä näytti olevan älyttömän tylsää - naamat oli niin tylsistyneen näköisiä, että mä ainakin olisin himaan lähtenyt, jos olis ollu niin tylsää. Mulla oli kyllä kivaa duuniporukan kanssa - musiikkikin oli sattuvasti 80- ja 90-luvuilta ja sopivasti myös uutta, joten tanssia sai eikä ollut tylsää.
Good job!