Hemmoteltu kakara
11 Kesäkuu, 2008 kirjoittaja oben |
Se olen minä.
Vanhempani ovat viettäneet toista viikkoa mökillä; isä on viimeistellyt terassia, nikkaroinut erilaisille ulkotavaroille laatikon, saunaan kaiteen ja puiset hyllyt sekä putsannut rännit talven jäljiltä. Äiti on pessyt ikkunat ja hellantaustan sekä ruokonnut hämähäkinverkot sisältä ja kuurannut keittiön matot. He myös kuljettivat uudet pehmusteet ja aurinkotuolin perille lainaamallaan peräkärryllä.
Pitäisikö minun tuntea huonoa omaatuntoa, kun yli kuusikymppiset vanhempani ahertavat mökilläni? En minä tunne, vaikka joskus kehotankin heitä vain lojumaan ja ottamaan rennosti. Ei niille kahdelle voi mitään – paikoillaan he eivät osaa näköjään olla.
Tämän viikon ajan työleiri ilmeisesti vähän laantuu, koska veljen lapset ovat kesälomanvietossa mukana. Kuulemani mukaan lapsityövoimaakin on käytetty, sillä yhdeksänvuotias Tore on hakannut pikkukirveellä saunapuita. Pappa on neuvonut ja katsellut vierestä. Lupasin Torelle palkkaa.
Minulla tuskin olisi kesämökkiä, jollei isä olisi eläköitynyt juuri sopivasti ja ottanut tarjouksen vastaan toimia etujeni valvojana rakennusprojektissa muutama vuosi sitten. Naisihmisenä en itse ymmärrä rakentamisesta mitään ja minua olisi voitu sahata silmään ihan missä asiassa tahansa. Jos taas kaiken sellaisen ”miesten työn” joutuisin teettämään ulkopuolisella, mökin ylläpito tulisi tuhottoman kalliiksi.
On tämä oikeastaan aika luksusta olla kohta 45-vuotias hemmoteltu kakara.
Lellivauvaa, lellivauvaa:) Jos minä olisin kade, niin olisin kade, vaan ku en ni en. Hienoa!