Voi parkoja
2 Kesäkuu, 2008 kirjoittaja oben |
Hesarissa oli pikku-uutinen englantilaisperheestä, joka haki – ja sai – matkatoimistolta korvauksia, koska heidän lomahotellissaan ei ollut kuin saksalaisia. Vaatimuksensa he perustivat sille, että esite oli kuitenkin ollut englanninkielinen. Lapsiraukatkin olivat joutuneet saksankieliseen leikkiryhmään.
Ei käynyt sääliksi näitä brittiparkoja. Onhan se aivan pöyristyttävää, että lähtee ulkomaille, eikä paikassa osatakaan omaa kieltä! Miksi ylipäänsä sitten lähtee muualle? Englanninkielisillä on sentään tuhottomasti paikkoja, joihin voi mennä ja joissa puhutaan englantia ihan äidinkielen tasolla. Olisivat menneet sellaiseen lomakohteeseen. Niitä löytyy Välimereltäkin.
Omat lapseni ovat pienestä saakka joutuneet vastaavaan tilanteeseen eikä mieleeni ole koskaan tullut valittaa. Lähinnä se on normaalitilanne.
Näin menettelevät vain suurten kielialueiden ihmiset. He aivan oikeasti kuvittelevat, että maailma pyörii heidän kielellään. Näin suomalaisena sitä yrittää selvitä millä tahansa kielellä, käyttää käsimerkkejä ja vaikka taipuu mutkalle, että saa asiansa selväksi.
Isäni, jonka kielitaito rajoittuu Hämeen murteeseen, on loistoesimerkki. Olisin halunnut olla kärpäsenä katossa, kun hän keskusteli marokkolaisen taksikuskin kanssa yrittäjän verotuksesta. Tai kun hän kreikassa yritti ottaa selvää bussien aikatauluista ja muisti vain vanhan tv-sarjan: on the bus ja näytti kelloaan. Pääsi perillekin.
Konstit on monet, sanoi akka, kun kissalla pöytää pyyhki.
Ihmettelin samaa uutista.
Miksi ihmeessä sitten lähteä jonnekin etsimään pettymyksiä? Sitä voi olla sitruunana ihan omalla kotisohvalla. Jää välistä ne rankat matkat edestakaisin.
Sitäpaitsi lapsien universaali kieli on leikki, ei sillä ole väliä mitä sanoja suusta tulee, hyvin osaavat keskenään leikkiä vaikka muuta yhteistä kieltä ei olekaan.
Jaa, minä taidan sitten olla hieman eri mieltä. Luin nimittäin sen uutisen minäkin ja ensin ajattelin, että mitä marisijoita koko porukka, kun menevät valittamaan maailman mitättömimmästä asiasta. Sitten rupesin miettimään, miltä itsestäni olisi tuntunut lykätä leikki-ikäiset lapseni ventovieraalle ihmiselle, joka ei puhu samaa kieltä. Olisipa jäänyt tekemättä moinen temppu. Samoin harrastuskursseilla olisi hyvä saada opastus kielellä, jota ymmärtää. Vaikka saksaa osaankin jonkin verran, en kyllä myöskään osallistuisi esimerkiksi saksankieliselle sukelluskurssille tai riippuliitokurssille, koska en kuitenkaan ymmärtäisi vieraskielisiä varoituksia samalla tavalla kuin omalla äidinkielelläni. Joten kylläpä löysin ymmärrystä näitäkin ihmisiä kohtaan.
Itse kyllä pyrin pärjäämään vieraassa maassa sen _omalla_ kielellä, joten ranskaksi Ranskassa, saksaksi Saksassa, espanjaksi Espanjassa - ja ruotsiksi Tanskassa, kun tanskaan ei kieleni sentään taivu.
Ymmärrän, mitä tarkoitat. Silti olen sitä mieltä, että jos lähtee ulkomaille esim. sukelluskursseille, kannattaa varmistaa, että opetus annetaan sellaisella kielellä, jota osaa. Siihen ei riitä selitykseksi, että esite on omalla kielellä.
Kritiikkini kärki kohdistui myös siihen, että nämä suuren kielialueen ihmiset pitävät oman kielensä taitoa niin yleisenä, etteivät kuunaan ajattele, ettei sitä jossain puhuttaisi. Kun tähän sitten törmätään, ollaan suorastaan tuohtuneita.
Pienen kielialueen ihminen tarkistaa etukäteen, saako ohjausta osaamallaan kielellä - harva edes ajattelee saavansa omalla kielellä.