Eilen illalla teini kyseli kautta rantain, josko voisin olla yötä poissa kotoa. En voinut.
Tulin kotiin ja samaa matkaa tuli poika, kaverinsa ja kaksi tyttöä. Syötiin vielä yöllä ja sen jälkeen tytöt lähtivät.
Minä menin nukkumaan ja niin tekivät pojatkin, vaan mitä sitten tapahtui?!
Heräsin tänä aamuna vähän enne seitsemää ääniin. Meillä oli ihmisiä olohuoneessa. Kälpin huoneiston eteläsiipeen ja mitä näinkään: teini, kaverinsa ja ne samat kaksi tyttöä.
Minulle tehtiin ohari. Äiti laitettiin nukkumaan, teinit mukamas menivät nukkumaan myös. Äiti nukahti. Tytöt palasivat.
Minä olen auttamattoman vanha.
Oivoi.
Meillä on tuo vielä edessä, toistaiseksi vielä äiti on viekkaampi kuin lapsonen.
Kun olin itse teini, niin äitini heräsi AINA kun tuli viikonloppuna kotiin, vaikka olisi kuinka hiljaa ollut. Olenkin myöhemmin miettinyt, että mikäköhän ansalankaviritys ovella on ollut > herätys makuuhuoneessa.
Mutta lohdutuksen sana, olivat kuitenkin teillä olohuoneessa juttelemassa. Minä keksin monen monta asiaa mitä itse olisin ollut tekemässä..
Oivoi.
Hih, sorry, kyllä minua nauratti. Poikasi kuitenkin uskalsi tehdä moisen tempun:)
No mua nauratti myös! Menin retkuun kuin teinitytto)