Tänä viikonloppuna miedän piti lähteä Trieriin - tai siis jälkikasvun oli tarkoitus jäädä Luxemburgiin ja minun jatkaa matkaani.
Nuorempana lasten sairaudet usein panevat suunnitelmat uusiksi. Vanhempana se näyttää olevan sitä, että mummo kaatuu tai pappa alkaa laskea alleen; ja sitten keski-ikäisten suunnitelmat muuttuvat. No, edellä oleva oli tarkoitettu sarkastiseksi, älköön siitä kukaan suuttuko. Totuus on kuitenkin, ettemme lähteneet Trieriin, koska Oden äiti oli koiran kanssa ulkona ja kaatui. Ode joutui lähtemään hoitamaan äitiänsä. Se ei kuitenkaan ollut ainoa syy.
Ruusu nimittäin imetti Visansa kuiviin jo viikko sitten Lontoossa eikä siksi halunnut lähteä. Minä pääsen kyllä matkaan yksinkin, mutta koska teinin välitodistus reilu viikko sitten ei ollut kehuttava, päätin myös, että parempi on pysytellä kotioloissa.
Eli siis ikävien asioiden summana emme lähteneet Trieriin eikä matkakuvausta tule. Sen sijaan olin eilen baarissa ja tänään kanuunassa, teinillä oli kaksi yövierasta kotona ja viime yön juttelin 17-vuotiaiden poikien kanssa sen jälkeen kun tulin kotiin. Minusta on mukavaa, että teini tuo kavereita yöksi - sehän todistaa vain, etten sittenkään ole ihan mahdoton äiti.
