tuokioita elämästäni

Vuokraisäntä ei ole ilmeisesti hakenut kirjattua kirjettäni koska saantitodistus ei ole tullut vielä takaisin. Olen tehnyt arviointivirheen tai sitten hän vain ei ole paikalla eikä sähköpostikaan olisi ollut tehokas tapa, puhelinsoitosta puhumattakaan. Onneksi vuoto ei ole paha ja ehdimme vielä odotella. Toivon kuitenkin, että asia tulee järjestykseen ennen kuin lähden viikonlopuksi Oden luo Saksaan tai muuten meidän on keksittävä parempi patenttiratkaisu kuin nykyinen.

Eilen kotiin tullessa hissi toimi yhä edelleen. Törmäsin alhaalla yhteen talon asukkaista, joka tiesi kertoa, että remontti on aloitettu ajallaan, mutta sitä yritetään tehdä niin, että hissi olisi toimintakuntoinen ruuhka-aikoihin, aamulla ja illalla. Hyvä niin, sillä täkäläiset rappukäytävät ovat ihan oikeasti ahtaita – niitä kutsuttaisiin Suomessa lähinnä paloportaiksi. Erään tuttavani rappukäytävässä ei ollut edes kaiteita.

Teini on yllättävästi ryhdistäytynyt ja tuonut kohtuullisia numeroita kokeista. Viikonlopun yöllinen poissaolokin sujui asianmukaisesti, äidillä ei siis ole valittamista, vaikka poika olikin väsynyt ja sukat siinä kunnossa, että niillä oli kävelty kuraojassa. Hän ei myöskään vastustanut, kun ilmoitin, että silloin kun lähden Ruusun kanssa Trieriin, hänen on mentävä Luxemburgiin tuttavien luokse ”hoitoon”. En edelleenkään halua jättää teiniä yksin kotiin viikonlopuksi, sitä paitsi menemme ja palaamme samalla junalla, teini vaan jää Luxemburgissa junasta, kun minä ja Ruusu jatkamme vielä puoli tuntia Saksan puolelle.