Nykyään annetaan vähän joka toiselle sanalle etuliite öky, kun puhutaan jonkun julkimon hankinnoista. Yksi ostaa ökyauton, toinen ökymökin ja kolmas ökykämpän.
Öky-etuliite tekee hankinnasta mahtailevan, kalliin ja hankkijalleen jotenkin liian hienon. Se antaa ymmärtää, että hankkija ei ehkä sittenkään olisi ansainnut sitä, mitä on ostanut.
Öky-etuliite kuuluu juorulehtien vakioilmaisuihin, mutta surukseni esimerkiksi Taloussanomat käyttää sitä usein. En ymmärrä miksi öky liitetään sellaisiin kuin esimerkiksi kaupunkimaasturit. Nehän ovat liukuhihnalta tuotettuja autoja, joita myydään normaalein lisävarustein kenelle tahansa, jolla on varaa sellainen ostaa. Ei niissä ole mitään ökyä. Sadan neliön kämppäkään ei ole kolmihenkiselle perheelle mikään öky, se on välttämättömyys. Miksi kaikilla sitten ei ole sataa neliötä, on toinen asia. Jos kesämökissä on kaupunkiasunnon varustelutaso ja pari ylimääräistä huonetta, ei se vielä mitään ökyä ole.
Ökyä on sellainen, kuin Beckhamien palatsi: uudenkarhea kitschilinna uutukaisine raunioineen. Ökyyn kuuluu tietynlainen mauttomuus. Siksi väitän, ettei Nalle Wahlroosilla ole ökykartanoa, eikä Erja Häkkisen kauppaamat mökit ole ökymökkejä.
Toimittajien palkka ei ehkä riitä niiden hankkimiseen, muttei niitä silti tarvitsisi ökyiksi nimittää. Happamia, sanoi kettu pihlajanmarjoista.
Minusta öky-sanan käyttäjällä on aina kateuden piikki mukana. Vaikea sillai käsittää, ku itelle on niin herttasen sama, miten kukin elelee.