Kesämuistoja Suomesta
7 Huhtikuu, 2008 kirjoittaja oben |
Se saunadokumentti sai minut sekä nostalgiseksi että sentimentaaliseksi. Tai ehkä jotain vastaavaa on ollut jo ilmassa ja dokkari vain syvensi sitä sillä seurauksella, että aloin kuunnella suomalaisia iskelmiä. Teinin hermojen säästämiseksi panin kuulokkeet korville ja annoin Laila Kinnusen laulaa Mandshurian kumpuja ainakin kymmenen kertaa, kuin olisin ollut kaksivuotias, joka katselee Teletappeja.
Kinnunen johdatti minut juhannustansseihin Vuohiniemen koululle. Haistoin koivut, ulkohuusit ja tanssijoiden odöörit. Näin rantapolulla kirkasta kallistelevat ikijuopot, hikeentyneet ikkunat ja mopoillaan päristelevät pikkuserkut. Kuulin naurunremakkaa, päivittelyä ja korkojen kopinaa lautalattialla ja tietenkin nuo ikivihreät sävelet.
En muista kuinka monena juhannuksena iso poppoo ahtautui äidin Cortinaan, välillä meitä oli kaksikin autollista, määränpäänä isän entinen opinahjo, jossa paikallinen kalastusseura järjesti juhannuksena tanssit. Sinne kerääntyivät lähitienoon asukit, mökkiläiset ja me. Jos paikalliset olisi pantu riviin, niin vain joka kymmenes ei olisi ollut minulle jotain sukua, siltä se ainakin tuntui. Isä tunsi kaikki; jollei joku ollut sukua, niin se oli vanha koulukaveri. Lukemattomat kepposet kouluajoilta kerrattiin niissä seuroissa.
Mökkiläiset erottuivat paikallisista pukeutumisellaan. Heillä oli useimmiten farkut ja pusero. Paikalliset taas olivat pynttäytyneitä parhaimpiinsa. Minä muistan omasta pukeutumisestani sen kesän, kun olin saanut ensimmäisen kerran ostaa vähän korkeammat sandaalit, sellaiset farkkupäällysteiset, joihin oli kirjailtu kukkia. Niissä oli viiden sentin korotettu narupohja ja ne olivat niin makeet, ettei toisia ollut. Melkein taitoin nilkkani ne jalassa jossain kivikossa.
Sittemmin koulu taidettiin myydä jollekin asunnoksi eikä sen aikaisista parkettien partaveitsistäkään moni ole edes hengissä tai sitten he tanssivat rollaattoripolkkaa vanhainkodissa. Senaattorin saatan vielä kuvitella valssaamassa vaimonsa kanssa poski poskea vasten hieman etukumarassa, takamus vähän pitkällä, silmät puoliksi avonaisina.
Sinä se osaat luoda tunnelman! Ihan kuin olisin nähnyt sen tanssilavan….:)
Kiitos:)
Ei voi olla totta! Tai ehkä sentään… Onkohan sinun Vuohiniemen koulusi sama kuin minunkin? Minäkin olen ollut muutamissa juhannustansseissa Vuohiniemen koululla Renkajärven rannalla. Se oli entisen elämäni aikoihin, kun appivanhemmillani oli mökki siellä päin.
Totta, mikä totta. Jälleen kerran: maailman on uskomattoman pieni! Me tapasimme blogien välityksellä Brysselissä - tietämättä olleemme samoissa paikoissa aiemmin:)