tuokioita elämästäni

Jollen olisi eilen lukenut Maurelitan blogia, en olisi huomannut katsoa Artelta sauna-dokumenttia. Tein päivän ruoankin sitä ennen puolivalmiiksi ja linnoittauduin sohvalle odottamaan kello yhtä.

Ihan loistodokkari – asiallinen ja pieni pilke silmäkulmassa toteutettu tietopaketti suomalaisesta saunasta. Tämän kun olisi saanut DVD:lle, niin antaisin sen jokaiselle saunaani tulevalle katsottavaksi etukäteen. Siinä tehtiin havainnollisesti selväksi esimerkiksi se, että saunomisjärjestys sovitaan etukäteen, eivätkä ihmiset harrasta yhteissaunoja perheiden kesken. Tämä on ehkä tärkein asia ulkomaalaiselle; ei niinkään kuumuuden pelko, vaan se, että yhtäkkiä löylyyn pelmahtaa talon isäntä parin naapurin kanssa. Ei pelmahda.

Keskustelin asiasta viime kesänä, kun belgialainen kollegani vietti viikonloppua Juvalla. Hän ei halunnut saunoa, mutta oli erittäin kiinnostunut tästä harjoittamastamme ruumiinkulttuurista; saamaan ensikäden tietoa siitä, mikä kuuluu oikeaan saunomiseen, mikä ei. Ja minä selitin suu vaahdossa. Käytännön esimerkkinä annoin sen, että kun minä menen saunasta uimaan ja jos naapurit ovat silloin laiturilla, he lähtevät pois. Ja päinvastoin. Tämä antoi Isalle aiheen kertoa minulle, että suomalainen yhteiskunta on täynnä kirjoittamattomia sääntöjä. Hän oli kieltämättä siinä oikeassa – kerron niistä ehkä joskus myöhemmin.

Palatakseni saunadokkariin: se oli myös tehty hyvin ranskalaiseksi aapiskukkoineen ja pienine tietoiskuineen. Minua ihmetytti, miksi selostaja puhuu koko ajan silmistä, kunnes tajusin, että hänen tapansa ääntää löyly, kuulosti aivan siltä, kuin että hän olisi sanonut oeil (silmä). Nauroin itselleni, kun ymmärsin. Musiikkivalintakin kuulosti hyvin ranskalaiselta – kunnes Säkkijärven polkka raikasi ilmoille.

Alkoi tehdä niin vietävästi mieli saunaan!