Partiolaiset
31 Maaliskuu, 2008 kirjoittaja oben |
Partio on ilmeisen suosittu harrastus Belgiassa. Partioasu on aina sama: paita, yleensä V-aukkoinen villapaita, huivi kaulassa, lenkkarit ja polvihousut. Talvella näillä epeleillä voi olla paksu toppatakki, pipo, hanskat ja tukevat kengät ja villasukat, mutta polvet ovat taatusti paljaina, vaikka taivaalla hääräisi pakkasukko puhureineen.
Partio on varmasti hyvä harrastus ja sen mukana oppii erilaisia taitoja. Minun on vaikea sanoa, kosken itse ole koskaan kuulunut sen paremmin partioon kuin nuoriin kotkiinkaan. Lippukunnat järjestävät usein viikonloppuisin retkiä ja näin kotona päästään mukavasti eroon mölyävistä tenavista.
Nämä keskenkasvuiset, johtajinaan toiset keskenkasvuiset, täyttävät junat ja muut julkiset liikennevälineet viikonloppuisin. Ei muuten ole ihan ykkösjuttu joutua samaan junanvaunuun kahdenkymmenen partiolaisen kanssa. Ne ovat kuin lauma kirppuja, tosin huomattavasti äänekkäämpiä. Joukossa on aina joku, joka nipistää toista ja siitä alkaa joukkohysteria vailla vertaa. Melu yltyy yli äänivallin ja joku näistä valopäistä potkaisee joko nilkkaan juostessaan tai ainakin tönii edessä olevaa istuinta, jossa istuu keski-ikäinen lastenkarkoittaja.
Silloin kun nämä sudenpennut majoittuvat samaan vaunuosastoon, mietin aina, että miten ne partio-opit voi unohtua joka helkatin kerta.
Ne ei muuten ole kaikki partiolaisia; punahuiviset ovat jotain toista nuorisojärjestöä, en saa päähäni ryhmän nimeä näin aamutuimaan. Kyllä mäkin aina ihmettelin miksi niiden ryhmien piti kokoontua keskustaan viikonloppuisin ja pitää kauheaa meteliä. Suomessa me aina häivyimme metsiin ja kellarikämppiin eikä tukittu joukkoliikennevälineitä; no tarpeensa kullakin, maassa maan tavalla.
Kiitos tiedosta:) Minä olen pitänyt näitä joukkioita aina partiolaisina, koska pukeutuminen on niin samankaltaista.
Samaa olen ihmetellyt, että miten ne aina tulee sankoin joukoin tänne!
Belgian partiolaisilla taitaa tosiaan olla eri tavat kuin suomalaisilla kanssaveljillään/-siskoillaan. Minäkin kerran ihmeissäni katsoin, kun partiolaisporukka rynnisti sokerijuurikaspeltoon, nappasi juurikkaita ja jatkoi matkaansa toisiaan niillä heitellen. En oikein usko, että Suomessa sellainen olisi mahdollista. Luvallista se varmaan ei ole täälläkään.