Lentoni lähti siis aamulla täysin epäinhimilliseen aikaan, klo 6.45. Kävin illalla hakemassa Alicelta Gabyn ostaman lehden rouva R:lle. Alice keitti kahvia ja sen kyytipojaksi kippasimme pullonpohjat konjakkia, koska oli St. Patrickin päivä ja irkkupubit täynnänsä vihreähattuisia miehiä. Heitä emme lähteneet etsimään, vaan pysyttelimme visusti Alicella sisätiloissa. Kotiinkin tulin ajoissa ja siitä huolimatta tuntui siltä, että kello soitti aivan liian aikaisin.
Laahauduin kentälle, jossa söin aamiaisen. Koneessa sai toisen, mutta söin siitä vain jogurtin, sämpylä oli musertava: makea pulla, jota koristi kookos-mantelimönjä, komeus oli halkaistu ja palojen väliin oli tungettu kinkkua ja juustoa. Enpä ole moista aiemmin nähnyt.
Istumapaikan suhteen onnisti: ikkunatuoli kolmen penkin rivistössä ja koko rivi vain minua varten. Kaivoin kassista puhallettavan niskatyynyni ja maurilasit. Silmälappuni ovat ensi käytöstä lähtien kantaneet nimeä mauri, koska neitsytmatkallaan ne kiitettävästi peittivät näkymän vierustoveriini, tupeetukkaiseen suomalaisministeriin.
Olen lahjakas nukahtaja ja vaipunut jo unten maille, kun kone vasta rullasi kiitoradalle.
