tuokioita elämästäni

Tytär tuli ystävättärensä kanssa käymään eilen illalla. Istuimme kahden nuoren naisen kanssa viiniä latkien aamuviiteen. Aika kului kuin siivellä.

Lauantaina seurakunta olikin varsin hiljaista ja aamiainen jäi väliin, ehkä siksi, että heräsimme niin myöhään. Joka tapauksessa valmistin kanakeiton, joka täytti neitojen (ja teinin) vatsat ennen shoppailukierrosta kaupungilla. Iltapäivällä rojahdin sohvalle ja nukuin kunnon päiväunet.

Suunnittelemani hirvipaisti ei saanut nuorisolta kannatusta syystä, että kaikkien isovanhemmat Suomessa ovat sitä viime aikoina tarjonneet. Sen sijaan ostin kolme kiloa sinisimpukoita, jotka valmistin perinteisesti vihannes-valkoviiniliemessä. Ranskalaiset perunat kuuluivat tietysti mukaan, majoneesilla. Vaikka itse sanonkin, ruoka oli maistuvaa ja sitä oli riittävästi. Simpukoita ei juurikaan voi pilata.

Ruoan jälkeen alkoi nuorten naisten kaunistautumisosio ja hetken kuluttua he olivatkin poissa kikattamasta. Melkein samoihin aikoihin baanalle lähti myös teini – omien kavereidensa kera.

Huomenna tytöillä on tarkoitus kiertää Sablonin eksklusiivista kirpputoria ja lähistön sisustuskauppoja, jotka ovat auki myös sunnuntaisin. Minä lähden – jos Alice ja auto suovat – moikkaamaan sairaslomalla potevaa Ämmiä Rysänperän ulkopuolelle. Päivälliseksi meillä on ostettuna raclettea.