tuokioita elämästäni

Olin eilen aamulla työn puolesta naistenpäivän aamiaistilaisuudessa, jossa puhujana oli kilpailukomissaari Neelie Kroes. Koomista, mutta vapaata kilpailua kannattava komissaari puhui vahvasti naiskiintiöiden puolesta. Hän kertoi olevansa itsekin kiintiönainen virassaan.

Oli mielenkiintoista kuunnella hänen kertomustaan omasta nimityksestään. Komission kokoojaksi valittu Barroso oli laittanut viidelletoista jäsenmaalle ehdoksi, että kollegioon tulee valita 7-8 naista. Hollannissa oli heti alettu miettiä, että voisi olla hyvä vaihtokauppa esittää virkaan naista ja samalla vaatia itselleen painava salkku, mikä ei pienelle jäsenmaalle ole kovin helppoa. Sen jälkeen seulottiin sopiva nainen virkaa hoitamaan. Ovela konsti, komission puheenjohtaja sai, mitä halusi, mutta niin sai myös jäsenmaa. Täydellinen win-win –tilanne.

Suomihan valitsi samassa tilanteessa kepulaisen miehen, joka pääsi hoitamaan laajentumiskomissaarin virkaa tilanteessa, jossa laajentuminen oli jo valmiiksi neuvoteltu seuraavien 12 maan osalta. Että se siitä salkun painavuudesta.

Kroes myös palautti kuulijoiden mieleen tilanteita uransa alkuvaiheilta: hänet oli valittu Rotterdamin yliopistossa professoriksi 60-luvulla ja hän oli menossa samoihin aikoisin naimisiin. Heti nimityksen jälkeen yliopiston rehtori oli ilmoittanut, että kai rouva nyt muistaa, että jos hän aikoo tulla raskaaksi, hänen on erottava virastaan. Melkomoista syrjintää vain 40 vuotta sitten Euroopassa.

Yhä edelleen naisten syrjintä on arkipäivää. On siis hyvä, että naistenpäivää vietetään.