Vierailuja
5 Maaliskuu, 2008 kirjoittaja oben |
Eilen illalla oli pakko venyä Alicen kanssa oluelle. Alice oli lopen uupunut rasittavaan puolitoistaviikkoiseen sukulaisvierailuun, mikä antoi aihetta pohtia yleisemminkin tätä ulkosuomalaisten etuoikeutta saada majoittaa sukulaisia ja tuttavien tuttavia epämääräiseksi ajaksi.
Noin ensi hätään on sanottava, että vieraat ovat useimmiten tervetulleita ja piristävää seuraa. On kuitenkin joitain asioita, joita vierailijat eivät välttämättä ota huomioon matkaansa suunnitellessaan ja niistä olemme useasti kavereiden kesken jutelleet. Älköön siis kukaan lukijani ottako itseensä – minä en tarkoita ketään perskohtaisesti!
Ensinnäkin kun suunnittelet vierailua, muista, että kalakin alkaa haista kolmessa päivässä – niin alkavat vieraatkin, vaikka kuinka hyvät ystävät. Älä siis tarjoudu tulemaan meille kahdeksi viikoksi. Haluaisitko itse, että nelihenkinen perhe rymistää kotonasi puoli kuukautta samaan aikaan kun käyt työssä ja omat lapsesi ovat koulussa? Minä haluan viettää lomani kotimaassa tai jossain matkoilla enkä turistioppaana kotikaupungissani; en siis aio ottaa lomaa kesäkuussa, kun suomalaiset sankoin joukoin pakkaavat autonsa ja lähtevät Euroopan-kiertomatkalle.
Tulemalla meille säästät roimasti yöpymiskuluissa, olisi siis vähintään kohteliasta osallistua ruokamenoihin ja vaikka pitkän työpäivän päätteeksi tarjota minulle yksinkertainen illallinen jossain lähiravintolassa. Meillä ei ole huonepalvelua eikä aamiaista, jollei itse käy jääkaapilla tai täytä sitä. Imurikin on vapaassa käytössä.
Vierailusi onnistumiseksi voisit tutustua vaikka netissä paikkakunnan nähtävyyksiin ja turistitarjontaan; minäkin tiedän jotain ja voin kertoa, mutten välttämättä ole kiinnostunut samoista asioista – minunkin täytyy niistä ottaa selvää. Omatoimisuus on vain hyvästä: minä olen nähnyt Manneken-pissin niin monta kertaa, etten tunne tarvetta lähteä kanssasi sitä katsomaan. Voin kertoa, millä bussilla sinne pääsee ja näyttää, miten ostat bussilipun ja vielä tyrkätä kartan käteesi, mutta bussiin en tule pitämään kädestä kiinni. Kartankin haluan takaisin jonkun toisen vierailua varten, ole siis ystävällinen äläkä käytä sitä muistivihkonasi tai ota sitä matkamuistoksi.
Turnauskestävyyteni on varsin hyvä, mutten jaksa monta iltaa istua lasi kädessä sen paremmin kotona kuin kapakassakaan. Pubeihin on sallittua mennä myös ilman minua, enkä minä ota siitä nokkiini.
Minä tulen töistä kuuden-seitsemän aikoihin illalla ja tarvitsen hetken omaa aikaa sen jälkeen. Olisi mukava jos et ihan heti hyökkäisi kysymyksilläsi kimppuuni tai odottaisi takki päällä lähtöä mini-Eurooppaan.
Muistathan, että tämä on kotimme; jos meillä tehdään jokin asia eri tavalla kuin miten sinä teet kotonasi, sinun asiasi ei ole muuttaa meidän käytäntöjämme. Me emme myöskään halua, että alat siirrellä huonekaluja toisiin paikkoihin.
Bensakin maksaa. Jos lähdemme cruisailemaan maaseudulle, voisit maksaa bensat. Sinun takiasi minä siellä ajelen.
Nyt, ennen kuin perut tulosi ja päätät katkaista lopullisesti suhteesi minuun, mieti, että sellaisiakin vieraita on olemassa, joille kaikki nämä edellä mainitut asiat eivät ole itsestäänselvyyksiä. Ei niitä tarvita kuin kaksi vuodessa ja sen jälkeen majatalon ovet pysyvät suljettuina pitkän aikaa.
Tervetuloa!
PS. Voin kääntää ravintolassa menuun ja auttaa valitsemaan ruokasi, mutten ala tulkiksesi, kun alat iskeä sitä naapuripöydän jumalaisen komeaa miestä!
Asiaa!!!
Pitäisi laatia oikein säännöt kun niin paljon ihmisiä tuntuu olevan, jotka unohtavat kaiken tullessaan kylään. Siis alkeellisimmatkin hyvät tavat, yms. Hitto, minulla tuli niin monta paskaa vierailua liittyen siihen aikaan kun olin kotona kaikkien kolmen pienen lapsen kanssa. Kaikilla vaan tuntui olevan sellainen luulo, että juuri silloin minulla oli aikaa ja rajattomat mahdollisuudet palvella ystäviäni, joita yuli kylään. Yksikin ystävyyssuhde päättyi silloin. Sain niin mahtavat haukut “huonosta palvelusta”, että itkin aivan typertyneenä….huh!
Todellakin täyttä asiaa! Ei ole kamalan mukavaa olla töissä ylipitkiä päiviä paossa kotona vierailevia ystäviä, mutta moista taktiikkaa olen kyllä joskus käyttänyt.
Ajankohta on mitä mainioin muistuttaa pelisäännöistä: jos tulee ja saa ilmaisen asunnon sitä vastaa, että ruokkii koko perheen päivittäin. Näin tasapaino säilyy mielekkäänä.
Venäjälle ei ollut paljoa tulijoita, kun oli hankalat viisumit. Tänne Israeliin harva uskaltaa, kun on noi terroristit. Minneköhän pääsisin seuraavaksi, huh… huh. Brysseli on liian keskellä suomalaisille, sinne pysähtyy kaikki.
Todellakin! Eikä tuossa vielä kaikki. Jotkut vierailijat ovat joskus kutsuneet kotiini lomaa viettämään myös omia tuttujaan lähimaista, joita minä en edes tunne.
On itsestään selvää, että emäntä ajaa kuskina, maksaa kaikille tarjoilut niin ulkona kuin kotonakin, samalla kun siinä suureen ääneen ihmetellään, miten on joko edullista tai kallista elämä Brysselissä verrattuna Suomeen. Ilmaistahan se heille on!! Vietät siinä sitten arvokkaita lomapäiviäsi Brysselissä, typeriä ja samoja nähtävyyksiä näytellen, siivoten ja pyykkiä pesten, ruokakaupassa juosten ja palvellen.
Illalla pitää jaksaa hymyssäsuin riekkua heidän kanssaan, aamiaista siivotessasi ovat jo sohvalla istumassa valmiina ja kyselevät, että ”Eikös tässä nyt jo lähdetä?” Jos uskaltaudut olemaan väsynyt tai et ehkä eilisen riekkumisen jälkeen olisi vielä edes ajokunnossa, niin jopas meni naama nurinpäin! Jos yrität sanoa, että menkää te keskenänne, he sanovat, että hehän tulivat minua tapaamaan. Jos oikein huono säkä käy, on joukossa yksi alkoholisti, joka vetää viinaa aamusta iltaan, mölyää ja kerjää huomiota ja saa kaikki pahalle tuulelle.
Jos on “vapaailta”, niin sitten ahdetaan perhe sohville ja valitetaan, jotta eikös täältä tule mitään suomalaista TV:stä, kun kielitaito ei riitä näitä ulkomaan juttuja seuraamaan. Sitten mennään selaamaan DVD hyllyä ja huudatetaan niitä (minulle) iänikuisia, samoja ohjelmia, joissa on suomalainen tekstitys.
Kun sitten kaikki on emännästä imetty tyhjiin, kiitetään lomasta ja vieraat kunnioittavasti kärrätään lentokentälle. Jos hyvin käy, voit palkinnoksi viikon kestityksistä ja palveluista saada kupin kahvia. Yleensä et, ellet itse tarjoa taas kaikille. Kun saavut kotiin, alkaa lähes koko päivän kestävä kodin siivoaminen ja pyykinpesu.
Ja jos ja kun sitten menet pariksi päiväksi Suomeen vastavierailulle, niin sinut istutetaan kahdeksi päiväksi sohvalle, eikä varmasti viedä illalliselle tai muuallekaan, ellet sitten itse järjestä jotain ja jälleen maksa kaikille!
Ja joka kerta minä vakuutan ”PERKELE, EI IKINÄ ENÄÄ!!!”.
T: Alice (kokemusta on)
Totta. Tuohon tulkkaamiseen vielä voisi lisätä: yleensä erittäin kielitaitoiset ihmiset eivät yhtäkkiä osaa sanoa mitään millään kielellä, ei varsinkaan kun pitäisi aamulla kammeta lähileipomoon.. “en mä osaa sanoa montako croissanttia”. Plääh. Mä pidin näkkileipälaatikkoa varalla noita tapauksia varten.
Mähän sanoin, että Alice oli sydämistynyt….
Hyva oben! Tamahan oli ihan tuttua tarinaa! Paitsi sillalailla erilaiset kokemukset, etta meille ei suomalaisia perheita kutsuta. Suomalaiset kakarat kayttaytyy kuin siat, samaa voi sanoa usein vanhemmista. Finnairin lennolla viimeksi yksi parikunta VAIHTOI VAIPAT kultispuppelille ruokailun aikana matkustamon penkilla (kunnes kutsuin purserin paikalle)!
Noihin yllaoleviin voisin viela lisata mun absoluuttiset feivorit:
1) Missa taalla on vessa? (Ollaan tultu kaikki ekaa kertaa johonkin syrjakylan hepposeen kuppilaan)
2) Jarkyttavaa, miten halpaa viini on Keski-Euroopassa! (tyhjennettyaan seitsemannen pullon, ostamatta yhtaan tilalle)
Sitten raahataan kassit vaarana salmiakkia ja kuivaa mustaa leipaa, jonka odotetaan kattavan kaikki - etenkin nuo mainitut bensa -maksut. Viimeksi pyysin (kun kysyttiin), josko voiso tuoda pullon Ginia, mutta siihen vastattiin nauramalla, etta Helsingin kentalla se on kalliimpaa kuin Brysselissa kaupassa! Pulloa ei sitten nakynyt edes taalla (pullon pohia kylla tiimailtiin antoisasti).
Kaikissa kahviloissa ja pienemmissa ostostilanteissa (museot jne.) odotetaan, etta isannan lompakko narahtaa. Epailen, etta lahtokohtana on ‘niin hyvatliksat’. Suomalaisten mielesta pekastaan ulkomailla tyoskentely on ‘niin hyvan liksan’ peruste. Yleensahan nain on, mutta usein partnerilla ei ole tuloja jne..
Suomeen mennessa sitten peruutetaan jo kuukausi sitten tehtyja tapaamisia: “Mun mies sai uuden duunin viikko sitten” tai “Meillon kauhee krapula” - ja odotetaan, etta ravintolaillan sijaan mennaan Kontulaan istumaan television eteen pakastepitsalle…
No, onpas teille käynyt kälysesti! Meille ei ole vielä päässyt eksymään ikäviä ystäviä. Tai sitten omamme ovat olleet tosi vieraskoreita.
Niinhän se on, vähän kuin joka asiassa, toiset osaa, toiset ei.
Jahas. Vedin listasta Rysänperän majatalon sitten yli…….