Jehovat ja muut hihhulit
5 Maaliskuu, 2008 kirjoittaja oben |
Kuinka tulikin mieleeni, mutta hihhuleita on näemmä ympäri maailmaa. Minä olen Puistomäen ompeluseuran ja muiden tapakristittyjen muassa saanut varsin perinteisen maailmankuvan luterilaisista opeista. Hyvä, että olen edes saanut jonkinlaisen opin, sillä ilman oppia en voisi edes kinata.
Jehovat ovat yksi maailmanlaajuisista vitsauksista näin normikristityn silmillä nähtynä. Jehovissa, kuin missään muissakaan julistavissa kristillisyyden muodoissa, ei ole sinänsä mitään vikaa, mutta useimmiten nämä uudestisyntyneet eivät halua uskoa, ettemme me normikristityt halua omaksua heidän syvääluotaavia oppejaan noin ihan ylipäänsä - poikkeuksena ehkä sellaiset etsivät, jotka oikeasti haluavat jotain muuta kuin se, mitä kansankirkko meille opettaa.
Jehovat, julistaessaan oppejaan, ovat useastikin törmänneet ovelleni. Luxemburgin aikoina jopa usealla kielellä. Nämä, luvalla sanoen kirotut, soittelivat meidän ovikelloa ihan kyllästymiseen saakka. Olen lapsilleni opettanut, ettei meillä vastata soittoihin jolleivät ihmiset ole etukäteen ilmoittaneet tulostaan. Eikä meillä siis ole kysyvälle avattu, paitsi silloin, kun äiti on ollut paikalla.
Ensimmäiset risuparrat ilmestyivät ovellemme hyvin nopeasti. Uusi nimi kerrostalon aulassa antoi ymmärtää, että täällä asuvat mahdolliset uudet käännytettävät ja ovisummeriamme soittivat jotkut uskalikot. Minä vastasin. Ymmärsin, että asialla olivat henkilöt, jotka olisivat halunneet keskustella jumalan sanasta kanssani. Minulla kun sattui olevan baabelin hävityksen jälkeinen kielellinen muuri puolellani, niin vastasin näille uskalikoille suomeksi. Näille ranskaa taitaville julistajille ei ollut suotu mahdollisuutta osata rakasta äidinkieltäni, niinpä he luovuttivat suosiolla pelin.
Ei aikaakaan, kun Luxemburgin kotimme ovikelloa soittivat saman uskontokunnan lähetit, tällä kertaa saksaa haastaen. Yhä edelleen vastasin suomeksi. Emme päässeet kielellisistä ongelmista johtuen yhteisymmärrykseen ja apostolit jättivät työnsä seuraajilleen.
Viikon jälkeen ovisummeri soi jälleen pontevasti: tällä kertaa englanniksi. Miten minä, suomeksi ajatteleva ihminen olisin edes kuvitellut osaavani lontoota? En suinkaan, varsinkaan, kun olisin joutunut altavastaajan asemaan. Heidän ongelmansa, jolleivät pysty julistamaan kielellä, jota ymmärrän parhaiten!
Oppia ikä kaikki: aina ei edes kannata yrittää ymmärtää muita. Siitä voi olla enemmän hyötyä kuin ymmärryksestä. Eivätpä onnistu häiritsemään nämä jehovat minua!
Heh. Suomella pärjää loistavasti tuollaisissa tilanteissa… Ärsyttäväähän tuollainen on, ovisummerin selkeä ylikulutus. Tukholmassa opiskeluaikoina meitä suomalaisia siellä “vainosi” eräs jehovaryhmä, joka luki postilaatikoista nimiä ja iski suomalaisiin, ja tottakai vielä suomeksi. Otettiin yhteyttä lähetystöön, he puolestaan paikalliseen poliisiin, ja siihen loppui heidän käännytys.
Hih, minun “suurin saavutukseni” (josta olen edelleen salaa, nyt näköjään julkisesti, vähän ylpeä) jehovien kanssa on se, että antauduin yhden opiskelijataloja vaivaavan parivaljakon kanssa syvälle luotaavaan keskusteluun. Lopulta meni sediltä kynnet päähän. Toinen plarasi epätoivon vimmalla jotain ohjekirjaa, jossa oli lueteltu raamatunkohtia eri tilanteisiin, toinen änkytti sitä yhtä ja samaa. Lopulta he sanoivat, että tarkistavat asioita ja ottavat parista jutusta selvää, ja palaavat asiaan.
Muitten ovia kävivät kyllä vielä kilkuttelemassa.
Niin palasivatkin, mutteivät enää ikinä minun ovelleni
Meillä tuli ekat jehovat ovelle täällä Belgiassa vasta tänä talvena ja olemme sentään täällä asuneet jo useamman vuoden. Koirat pitivät huolta keskustelusta
(Eivät ne vihaisia ole, mutta eivät vain tykkää vieraista.)
Minä kiitän ovisummeria - eivät onneksi pääse kerroksiin asti:)
Jostain kumman syystä olen saanut olla rauhassa kaiken maailman uskontuputtajilta. Lienee nimi liian pakanallinen jottei ole toivoakaan.
Suomen käyttämisestä hyväksi silloin kun ei halua ‘ymmärtää’ viestiä toki on tullut menestyksellisesti käytettyä. Mm. Moskovan miliisit jostain kumman syystä eivät osanneet suomea, ihme. Vaikka nyt tuli kuinka ajettua yksisuuntaista väärään suuntaan tai muuta vastaavaa, ei minulle mennyt perille mikään toruminen ja vaikeahan sitä oli ymmärtää kun kaikki kerrotaan vain venäjäksi.
Noh, samaa suomen kieltä on käytetty monenkin maan kerjäläisen anomukseen. Minä kun en anna centtiäkään kellekään kerjääjälle. Tuen toki järjestöjen kautta montaakin hanketta, mutta se onkin ihan eri juttu.