Luen aina Iltalehden kolumnit. Niiden kirjoittajissa on monta, joiden tekstejä fanitan. Loka-Laitinen on ykkönen. En voi olla ihailematta hänen syvää yleissivistystään ja tietomääräänsä, hänen tapaansa yhdistää menneisyys, nykypäivä ja tulevaisuus. Häntä ei voi syyttää näköalattomuudesta. Hän tuntee myös itänaapurimme ja osaa tehdä hienoja johtopäätöksiä pohjaten tietonsa historiaan. Minä myös jaan Laitisen kanssa jonkinlaisen nostalgian entisaikoihin, jolloin nainen oli nainen ja mies oli mies. On nautinnollista lukea hänen huumorilla kirjoitettuja, täyttä asiaa olevia kolumnejaan.
Toinen idolini on Mattiesko Hytönen. Ilkeä mies päästä varpaisiin. En koskaan haluaisi edes tavata häntä. Mutta kirjoittaa mies osaa; miten taitaakin valita sanansa niin terävästi, että melkein hampaita vihloo sen julkkisparan puolesta, jota Hytösen sanallinen miekka sivaltaa. Ilkeys sinänsä ei ole arvostettavaa, mutta Hytösen on sanansa valitessaan tiedettävä myös, muutoin häntä voisi syyttää kunnianloukkauksesta. Toisaalta hänellä on oltava parkkiintunut nahka oman itsensä suhteen, sillä hänen mokistaan olisi varmasti laaja kaarti iloinen. Eikä Hytönen voi mokattomana elää; hänen on siis kestettävä sama pilkka itseensä kohdistettuna, kun sellaisen aika tulee. Sen takia minä häntä ihailen.
Veksi Salmi on inhimillinen. Hän hyväksyy omat ja muiden heikkoudet; hänellä on myös aikaperspektiiviä kirjoituksissaan. Onhan hän myös samasta kaupungista!
Kalle Isokallio tuntee talouselämän. Olen viime aikoina erityisesti nauttinut hänen huomioistaan, jotka koskevat valtion omistamien yritysten päätäntävaltaa. Isokallio on piikki Pekkarisen persauksissa.
Jyri Lehtola onkin sitten huono. Mies yrittää toisinaan päästä ilkeilyllään hytöseksi Hytösen tilalle, muttei yllä edes Hytösen maihinnoususaappaiden yläreunaan. Silloin tällöin hän onnistuu löytämään jonkun sananparin, jonka Salmi olisi todennäköisesti sanonut monin verroin paremmin. Missään tapauksessa Lehtolalla ei ole mitään mielenkiintoista sanottavaa.
Omaa luokkaansa on myös Uuden Suomen Niklas Herlin, jonka kolumneja aina odotan. Viimeisin, eilen ilmestynyt kolumni yhdistää riemukkaasti saksalaisten ostaman veropetollisten listan ja nk. Tiitisen listan. Voiko enää paremmin käyttää kirjoitettua sanaa?
Meillä on aika lailla samansuuntainen käsitys noista inimisistä, minä olen pari kertaa ihastunut myös Nurvalan sanansäilään.
Kyllä, Nurvalalla on toisinaan hyviä huomioita.