Nimenmuutoksia
26 Helmikuu, 2008 kirjoittaja oben |
Ministeri-misukka sitten otti ja vaihtoi nimensä. Itsekin nimeni vaihtaneeni ymmärrän ratkaisun, vaikken kuitenkaan ymmärrä. Mutta minä olenkin yhtä ex-miestä köyhempi kuin Karpela.
Ymmärrän siis hyvin, ettei nainen halua pitää ex-miehensä nimeä erottuaan, en minäkään halunnut. Kaaliini menee sekin, ettei itseään välttämättä tunne samaksi ihmiseksi, kuin mitä oli neitinä. En tuntenut minäkään niin enkä siksi valinnutkaan tyttönimeäni takaisin. Kuten sanoin, sellaista valintaa minulla ei ollut, että olisin ottanut takaisin edellisen mieheni sukunimen, mutta tiedän itsestäni, ettei se olisi ollut edes vaihtoehto. Otin sukunimekseni nimen, johon perheeni kautta olen oikeutettu. Eikä se ollut mikään von Hottentotti, vaan ihan tavallinen suomalainen nimi.
Minusta suomalainen sukunimilaki on tällaisenaan huono. Kenellekään ei tulisi sallia toisen nimeä ainakaan niin, että se otetaan takaisin kun siltä tuntuu. Toisaalta olen myös niin paljon perinteissä kiinni, etten osaisi vain ottaa itselleni sukunimeä; nimen pitää olla oma. Sukunimilain tekee huonoksi myös se, että eilen koevapauteen päässyt kolmoismurhaaja voi käyttää vanhaa ruotsalaista aatelisnimeä ja vielä mennä naimisiin ja antaa nimen edelleen uudelle vaimolleen ja mahdollisille lapsilleen olematta mitenkään sukua ko. suvulle.
Niin, olisihan se Karpela voinut ottaa itselleen vaikka nimen Valjakkala, kun se kerran on vapaana.
