Saisiko lisää hermoja?
21 Helmikuu, 2008 kirjoittaja oben |
Jos joku voi olla jääräpää ja jänkkä, niin teini. Ei usko, ei, vaan jankuttaa samaa levyä kuin rikkinäinen grammari.
Kävipä tässä eilen niin, että poika jätti menemättä kuvaamataidon tunnille. Aamulla olimme vielä sopineet, että hän saa mennä suoraan koulusta pelaamaan snookeria, koska asiat olivat hyvin. Sitten hän päättää siis olla menemättä tunnille, mutta epäonnekseen jäi rysän päältä kiinni ja onnistuin perumaan snookerin ennen kuin hän ehti lähteä. Tästä seurasi tietenkin äidin kovasanaiset nuhteet, teinin vajavaiset selitykset – ja ulkonaliikkumiskieltoa tuleva viikonloppu.
Epäonni suorastaan vainoaa nuorta miestä, sillä kuinka ollakaan tänään tupsahti joukko vanhoja luokkatovereita kaupunkiin – entisiä rysänperäläisiä, nykyisiä Suomi-nuoria hiihtolomallaan. Nyt pitäisi päästä ulos joko perjantaina tai lauantaina, mieluiten molempina. Ensimmäinen yritys oli vaihtokauppa: jos pääsen ulos tänä viikonloppuna, voin olla kaksi seuraavaa kotona. Hyvä yritys, mutta samalla logiikalla on pelattu jo pari aiempaakin kertaa sen suuremmitta tuloksitta, joten päätin olla suostumatta tarjoukseen. Sanoin, että koko ulkonaliikkumiskieltoa ei olisi, jos hän olisi mennyt kuvaamataidontunnille, kuten piti. Syy on siis nuoressa miehessä itsessään ja vain hänessä.
Kolme tuntia olemme asiasta kinanneet. Periksi en anna, mutta toinenkaan ei lopeta. Istuu vastapäätä ja vaatii selityksiä; kuuntelee saman selityksen ja kysyy uudelleen. Ymmärtää, muttei kuitenkaan ymmärrä.
Muistan teiniajoiltani joitain vastaavia kinoja äidin kanssa. Olinko minä todellakin samanlainen luupää? Taisin olla.