tuokioita elämästäni

Olen tavannut paljon toisen polven siirtolaisia, jotka ovat menestyneitä. Parhaimmillaan he osaavat sujuvasti vähintään kahta kieltä, useimmiten enemmän ja tuntevat kaksi erilaista kulttuuria hyvin. Heidän on helppo toimia vientitehtävissä, koska he osaavat jo valmiiksi toimia uudella markkina-alueella, eivät pelkästään kielellisesti, vaan osaavat tehdä eron hiuksenhienojen asioiden välillä, joita ulkomaalainen ei välttämättä koskaan opi erottamaan toisistaan, mutta joilla voi olla iso merkitys asioiden onnistumisen kannalta. He sukkuloivat sujuvasti esimerkiksi konsulttimaailmassa.

Kun nyt Suomeen ollaan ottamassa siirtolaisia, kannattaisi kiinnittää huomio siihen, että näiden jälkeläiset suomalaistuvat kunnolla ja heistä tulee aikanaan itsensäelättäviä, tuottavia kansalaisia. Siihen ei päästä ainakaan eristämällä siirtolaislapset suomalaisista. En ole täysin vakuuttunut esimerkiksi oman kielen opetuksesta kouluissa. Eikö sittenkin olisi tärkeämpää, että siirtolaislapset saisivat hyvän suomen kielen taidon, joka auttaisi heitä oppimaan myös muita aineita, kuin että kotikielen opiskeluun käytetään koulutunteja? En myöskään ymmärrä haloota siitä, että tunneilla vaaditaan käyttämään pelkästään suomea, välitunnit ovat asia erikseen.

Olen jossain aiemmassa postauksessani sanonut, että suomalaisten viranomaisten kannattaisi tehdä tutustumiskäynti Luxemburgiin katsomaan, miten siellä siirtolaispolitiikkaa on menestyksekkäästi hoidettu jo 1950-luvulta alkaen, eikä siellä ole puhettakaan oman kielen opetuksesta. En muista kertaakaan kahdeksanvuotisen asumiseni aikana kuulleeni siirtolaiskahakoista Luxemburgissa, jossa kuitenkin 38 % väestöstä on muita kuin alkuperäisasukkaita; portugalilaiset ja italialaiset ovat suurimmat ryhmät.

Luxemburgin siirtolaisilla on yksi yhteinen nimittäjä: suurin osa on eurooppalaista syntyperää. Lisäksi he ovat valtaosaltaan katolilaisia, jolloin sopeutuminen vastaanottajamaan arvomaailmaan on helpompaa kuin esimerkiksi muslimisiirtolaisilla. Siirtolaiset voivat hakea kansallisuutta kymmenen vuoden asumisen jälkeen.

Jos olen oikein ymmärtänyt suomalaisen lehtikirjoittelun, lähinnä ongelmia ovat Suomessa aiheuttaneet arvomaailmaltaan erilaisista kulttuureista tulleet siirtolaiset. On selviö, että he pyrkivät pitämään kiinni omasta arvomaailmastaan silloin, kun ympäröivä todellisuus on aivan toista kuin mihin on tottunut.

Olisi hyvä, että siirtolaisten kotiuttamiseen kuuluisi kurssi, jossa korostetaan suomalaisen yhteiskunnan arvomaailmaa, sitä, että meillä tyttöjen kuuluu käydä koulua eikä sen paremmin poikien kuin tyttöjenkään sukuelimiä silvota muuta kuin lääkärillä. Tulisi tehdä selväksi, että jos tällaista tehdään, se on tehtävä lääkärin valvonnassa (pojille, tytöille ei ollenkaan) tai muuten vanhemmille rapsahtaa syyte. Muutoinkin ainakin lukutaidottomille siirtolaisvanhemmille pitäisi korostaa lasten koulunkäynnin merkitystä heidän tulevaisuudelleen ja selviämiselleen suomalaisessa yhteiskunnassa.

Kansallisuuden saamisen ehtona tulisi olla jonkinlainen uskollisuudenvala Suomelle. Sellainen, missä sitouduttaisiin suomalaiseen arvomaailmaan. Se pitäisi tietenkin laatia niin, ettei sen allekirjoittaminen tuottaisi vaikeuksia muillekaan kuin kristityille. Vala voisi myös jossain määrin olla velvoittava: jos sitä vastaan rikko esim. “kunnia”murhaamalla, kansalaisuus voitaisiin peruuttaa.

Kannattaisi nyt ottaa oppia muiden virheistä, kun se vielä on mahdollista. Jos Suomi menettää toisen polven siirtolaiset, meillä on odotettavissa Ranskan kaltaisia mellakoita tulevaisuudessa.