tuokioita elämästäni

Inhottava sanoa, mutta otimme teinin kanssa yhteen illalla siitä typerästä syystä, mistä yleensäkin kinaamme: ulosmenemisestä. Ymmärrän hyvin, että teini haluaa lähteä ulos loman alkajaisiksi. En kuitenkaan halunnut päästää häntä, koska aamulla oli herätys kello viisi, bussi kentälle kello 6.17 ja kone lähtee 9.35. Kävimme henkien taistoa asiasta kunnes lopetin puhumisen. Ei järin aikuista, mutta on aivan turha toistaa samaa asiaa enempää kuin kymmenen kertaa.

Teini kärtti ja kärtti. Lopulta suostuin ehdolla, että hän olisi kotona kello yhdeksältä. Ei käynyt. Pojalla on pistämättömät elkeet huutokauppakamarin meklariksi. Hän yrittää kaikessa vedättää ja niin nytkin. Yhdeksän tarjoukseeni hän vastasi yhdeltätoista. En suostunut. Aikaraja laski aina puoli kymmeneen, johon en myöskään suostunut. Olisin saattanut harkita, mutta koska laukku oli vielä pakkaamatta ja tavarat lajittelematta, en ollut myötämielinen. Teinin olisi aika oppia tärkeysjärjestys. Mitenkään sivistyneeltä tämä huutokauppa ei kuulostanut, kakofonia lienee oikea sana sitä kuvaamaan. Ärräpäät kimpoilivat huulilta ja jokunen ovikin sai tuta.

Lisäksi tuli vielä se, että vaikka hän kaikeksi onneksi yrittää neuvottelemalla päästä tyydyttävään lopputulokseen, hänen lupauksensa venyvät toisinaan tunnilla tai puolellatoista. Tiesin jo luvatessani yhdeksän, ettei hän tulisi kotiin ennen kymmentä ja laukku olisi vielä silloinkin pakkaamatta.

Sain kyllä kuulla kunniani kuinka petän lupaukseni. Olen luvannut, että sitä mukaan kun koulunkäynti paranee, tulee vapauksia lisää. Pojalla on vain lyhyt muisti. Oli unohtanut senkin, että viime viikonloppuna sai olla ulkona molempina iltoina. Lauantaina lupasi tulla kotiin yhdeksitoista, mutta tuli vasta varttia vaille kaksitoista. Ei myöhästyminen ole suuren suurta, eikä siitä tarvitsisi aina nalkuttaa, mutta vanhempana ottaa päähän sen systemaattisuus. Vedetään lanka niin tiukalle kuin vain voi ja odotetaan äidin reaktiota. Sitten voidaan kertoa muille, kuinka äiti on aina niin tiukkapipo: en myöhästynyt kuin niin ja niin vähän ja silti sain haukut. Sympatiapisteitä ropisee ikätovereilta ja miksei vähän vanhemmiltakin. Haukkuja ei tullut viime lauantaina, mutta tänään sanoin. Ihan ystävällisesti otin esille hyvän tilaisuuden tullen. Aamuherätys ja matkalle lähtö ovat hyviä syitä pysytellä kotosalla silloin, kun kotiintuloajoista joustetaan lähes poikkeuksetta pidempään kuin sovittu.

En usko, että oppi kerrasta olisi mennyt päähän, mutta jäisi edes jonnekin muhimaan.