Korvaan särähtää
1 Helmikuu, 2008 kirjoittaja oben |
Ranskan kieleen kuuluu olennaisena osana teitittely. Ei tulisi mieleenikään sinutella ketään tuosta noin vain. Belgiassa, ehkä flaamin vaikutuksesta, suhtaudutaan sinutteluun paljon rennommin kuin Ranskassa tai Luxemburgissa, jota rasittavat sekä ranskalaisten että saksalaisten teitittelynormit. Työpaikalla sinutellaan avoimesti, paitsi hierarkiassa selkeästi korkeampia, joiden kanssa sinuttelusta ei ole erikseen sovittu. Entisen ranskalaisen työtoverini mies (35 v) teititteli appivanhempiaan ja heillä oli loistavat välit keskenään!
Kaupassa, puhelimessa tai jossain muussa tilanteessa en uskaltautuisi koskaan sinuttelemaan tuntematonta. Riskinä on saada huonoa palvelua. Myyjä ei koskaan tekisi sitä virhettä – tuloksena olisi melko varmasti kannoillaan kääntyvä asiakas. Asiakkaita puhutellaan madameksi tai mösjööksi. Kun on puhelimitse yhteydessä, on suomalaisenkin parempi totutella esittelemään itsensä madame Suomalaiseksi, sillä jos esittelee itsensä nimellä, ei vastapuoli todennäköisesti ymmärrä mitään.
Nykynuorisoa voi parjata monin sanoin, mutta Suomessa käydessäni olen huomannut muutoksen oman sukupolveni ja nykyisten alle kaksivitosten teitittelytavoissa. Minun oli harjoiteltava teitittelyä kun aikuistuin. Nykynuoret asiakaspalvelussa osaavat sen luonnostaan. En oleta, että minua teititeltäisiin Suomessa, mutta ranskan vaikutuksesta korvaani särähtää, jos nuori myyjä sinuttelee.
Terveisin,
Madame
Toisaalta myöskin näin päin: soitin eräälle Päämiehen työntekijälle viime viikolla. Koska oma puhelimeni on huollossa, ei minulla ollut hänen numeroaan kännykkäni puhelinmuistiossa vaan soitin hänelle puhelunvälittäjien kautta. Puhelunvälittäjän vastattua esittelin itseni “XX:n Jane Työnantajalta, moi”. Puhelunvälittäjä vastasi: “päivää”. Ei hän voi vastata päivää, kun minä sanon moi!