Koulutuksessa
31 Tammikuu, 2008 kirjoittaja oben |
Viimeisen vuoden aikana olen viettänyt aikaani koulutuksessa keskimääräistä useamman päivän. Tänään istuin kuuntelemassa tiukkaa asiaa hyvin spesifistä aiheesta.
Oli käsiteltävä asia mikä tahansa, jokaiselta kurssilta löytyy aina samat arkkityypit.
Hosu-Heikki yrittää aina mennä asian edelle. Kun kouluttaja on vasta selittämässä peruskuviota, Hosu-Heikki viittaa ja kysyy jotain tyyliin ”entäs sitten, kun tämä onkin näin, miten sitten menetellään”. Hyvä kouluttaja kiittää kysymyksestä ja sanoo napakasti, että palaamme tilanteeseen myöhemmässä osiossa.
Tieto-Teuvon perimmäisenä tarkoituksena ei ole oppia lisää. Hänen motiivinsa kurssipäivälle on päästä loistamaan. Kun kouluttaja on opettanut jotain uutta, Tieto-Teuvo avaa suunsa ja kertoo miten asiat käytännössä ovat. Muilla on ilo kuunnella, kuinka ilman tätä kurssiakin Teuvo ratkaisi ongelman jo kehdossa. Teuvo jakaa auliisti tietotaitoaan kilpaa kouluttajan kanssa, vaikkei kukaan pyytäisikään. Loistava kouluttava nolaa Teuvon jossain vaiheessa totaalisesti. Sen jälkeen saattaa kurssilla kuulla myös kouluttajan äänen.
Jos tarkoituksena on esimerkiksi oppia uusi käytäntö jonkun asian suorittamiseksi, Eilisen-Eila vertaa uutta, nykyistä ja 70-lukua. Hän ei korota pahemmin ääntänsä, mutta jos Eila sattuu vierustoveriksi, voi keskittyminen olla vaikeampaa.
Sitten on joukko hiljaisia, jotka silloin tällöin esittävät vaatimattoman kysymyksen. Ja minä. Minä nukahdan aina.
Arvaa,mitä minä teen. Luistan! Puhun aina itseni ulos, siis ettei tarvitse osallistua koulutukseen, joista suurin osa on ihan ajan hukkaa!
Eilisen-Eilan kaveri on Vastaranta-Väino, joka on uutta toimintatapaa tai järjestelmää vastaan eikä löydä siitä mitään positiivista vaan ainoastaan huonoja puolia. Ja kertoo mielipiteensä enemmän kuin mielellään. Pahimmassa tapauksessa Väinön toinen nimi on Kaikki-mukaan-Kalle, jolloin hän yrittää saada kaikki kurssille osallistujat mukaan.