Kiusallista
19 Tammikuu, 2008 kirjoittaja oben |
Olen jo pitempään epäillyt, että eräällä entisellä työkaverilla on jotain ajatuksia minun suhteeni. Mies on ihan mukava, mutten millään tasolla ole kiinnostunut hänestä. Hän ei ole tungetteleva, mutta juuri tarpeeksi sen verran, että olen alkanut tuntea hänen kahvikutsunsa, croissantintuomisensa ja muun ystävällisyyden epämukavaksi. En haluaisi olla julma enkä ilkeä häntä kohtaan, mutten myöskään rohkaista häntä tekemään minkäänlaisia aloitteita. Hän kun on sitä mieltä, että sulkeudun liikaa kotiin enkä kai tapaa tarpeeksi ihmisiä. Miten väärässä voi ihminen ollakaan!
Minulla vain ei ole tapana kertoa työkavereilleni, mitä vapaa-aikanani teen. Ensinnäkään en usko tekemisieni olevan niin kiinnostavia, että niillä pitäisi täyttää jonkun toisen työaika, toiseksi kaikenlainen juoruilu lähimpien työkavereiden kanssa ei kiinnosta. Mitä vähemmän kertoo, sen paremmin on itse juorujen – sekä positiivisten, että negatiivisten – ulkopuolella.
Viimeinen niitti tämän hyvää tarkoittavan herrasmiehen lähestymisissä oli ehdotus lähteä hänen kanssaan elokuviin sunnuntaina. Yritin kierrellä ja kaarrella itseni pois tilanteesta kertomatta tarkkaa kantaani, mutta toinen sanoi soittavansa tänään. Sammutin puhelimen. Tiedän, olen paskiainen ja arkajalka, kun en uskalla sanoa suoraan, etten halua seuraa. Mutta miten sen voi sanoa loukkaamatta toista? Onhan tämäkin loukkaavaa, mutta tarkoituksenani on lähettää hänelle huomenna tekstiviesti ja kertoa siinä, että joudun auttamaan teiniä läksyjen teossa tms. Kun tarpeeksi monta kertaa keksii tekosyyn, ei kutsuja enää tule. Menee se latinonkin kaalin joskus.
Otan osaa. Olen ollut muutaman kerran samassa tilanteessa. Miten sitä joku voikin ajatella, että sitä ikään kuin nuutuu omiin oloihinsa ja tekee sitten “palveluksen” osoittamalla kiinnostusta….
Ps. Minun blogissa on sinulle haaste!
Voithan käyttää täysin hyväksyttävää selitystä “en syö kuormasta”, eli että työkavereihin ei kajota. Latino saattaa hyvällä säkällä uskoakin tuon.. Kerro miten kävi!
Hmm…. noi on ikäviä tilanteita, mutta eikö suoraan sanominen kuitenkin olisi rehellisempää ja reilumpaa.
Ajattelepa itseäsi tuon miehen housuihin - ei siis konkreettisesti, vaan kuvaannollisesti
Joka toinen päivä mietit, että toinen osapuoli on kiinnostunut, joka toinen päivä olet sitä mieltä että hänestä olisi parempi jos sinut ammuttaisiin maata kiertävälle radalle.
Suoraan sanottuna asia varmasti loukkaa hetken, mutta eipä tarvitse sen jälkeen enää miettiä.
Siks toiseen…. en noista latinoista tiedä, mutta meidän kreikan vahvistus ei ainakaan usko edes suoraa puhetta. Niin moneen kertaan olen hänelle sanonut, että pillua ei tipu, mutta niinhän se taas jo perjantaina vonkas sitä. Tosin luulen, että se tekee sitä nykyään vaan kiusatakseen mua.