Mysteereitä
14 Tammikuu, 2008 kirjoittaja oben |
En sitten malttanut olla poissa murhasivustolta toisenakaan iltana, vaan ahmin tarinoita ja olettamuksia kadonneista vuosikymmenten ajalta. Murhat ja tapot ovat kammottavia, mutta ehkä pahinta olisi läheisen katoaminen. Epätietoisuus.
Melko hatarillakin tiedoilla on kadonneita löydetty ja kohtaloihin saatu selityksiä, mutta toisaalta hyvilläkään vihjeillä ei tulokseen välttämättä ole päästy. Karmaisevimpia ovat nuorten katoamiset: kun 15-vuotias lähtee ovet paukkuen kotoa (ei niin kovin vierasta) eikä hänestä enää sen jälkeen kuulu mitään.
Eräiden tuttavieni maalaistalossa kävi töissä vuosikaudet hieman viinaanmenevä renki kesäisin. Yhden kesän jälkeen hän katosi. Kukaan häntä ei kaivannut kuin vasta kuukausien kuluttua. Hänen tiedettiin ajelleen polkupyörällä lähiseudulla. Omaisia ei ollut tai jos oli, suhteet olivat ajat sitten katkenneet. Mies oli myös usein pitkiä aikoja matkoillaan.
Seuraavana keväänäkään hän ei ilmestynyt kesäpestilleen. Poliisi oli jo jonkin aikaa hiljaisesti etsinyt häntä. Pankkitiliin ei ollut koskettu, joten kuolema oli melko varma olettamus. Henkirikosta ei epäilty.
Neljä vuotta myöhemmin mies löydettiin tuttavieni maalaistalon eräästä piharakennuksesta, jonka toisessa päässä hän oli asunut pestuuaikoinaan. Toinen pää oli ollut lukittuna vuosia. Mies oli rakentanut asumattoman pään vintille piilopaikan, jossa hän päätti itse päivänsä.