Luin joitain blogeja, joissa oli kirjoituksia kateudesta. Se on sellainen tauti, että siihen käytetyn energiamäärän kun saisi valjastetuksi, voisi jo rakennetutkin ydinvoimalat purkaa ja sähkösaunoja rakentaa vaikka Saharaan.
Moni tietää varmasti eron savolaisen ja pohjalaisen kateuden välillä. Kun pohjalaisisäntä näkee, että naapurissa on uusi saksalainen neliveto pihassa, hän tuhahtaa pari kertaa, menee paikallisen jälleenmyyjän luokse ja tilaa isomman mallin, jolla sitten kyntää peltonsa laitaa. Savolainen taas saman nähtyään kiristelee leukaperiä ja illan hämärtyessä lähtee ulkoiluttamaan naulapyssyä. Aamulla naapurin nelivedon pirelleistä puuttuu ilmat.
Hämäläinen kateus on laadultaan vähemmän toiminnallista, mutta puuskan iskiessä tämä tuppisuu ei säästele sanojaan, vaan puhuu vaikka vuoden edestä. Kaveri kertoi naapuristaan, jonka poika oli jo parina vuotena yrittänyt Helsingin yliopistoon, suosittuun tiedekuntaan, ja jäänyt aina muutaman pisteen päähän. Paska juttu, muttei mitenkään epätavallista. Kaverin poika sitten kirjoitti ylioppilaaksi ja luki lukemasta päästyään ja ensimmäisellä yrittämällä pääsi sisälle, samaan tiedekuntaan. Samaan aikaan naapurin poikakin pääsi, mutta koska oli jo parina vuotena jäänyt rannalle Helsingistä, oli sinä vuonna pannut ensisijaiselle vaihtoehdolle jonkun vähemmän tunnetun maakuntayliopiston.
Siinä sitten orapihlaja-aidan yli naapurukset yhtenä hymynä kertoivat toisilleen lastensa onnistumisista:
– On se vaan hienoa, että jälkikasvusta tulee akateemisia.
– On se. Pitäisi vain asunto jostain löytää.
– Vaikeeta se on, Helsingissä. Joensuussa niitä kämppiä riittää vaikka lampaat söis.
– On se, vaikka pahimmassa tapauksessa voihan sitä käydä junalla täältäkin.
– Niin tiätysti, vaan tärkeetä se on ton ikäselle päästä vähän itsenäistymäänkin.
– Ehtiihän tota, keväällä voi hyvinkin löytää.
– Meidän Atte on kyllä niin itsenäinen jo, ettei se vois kuvitellakaan asuvansa enää kotona.
– Niin, jaa
– Siskon mies, se tohtori, kertoi muuten, että se on Joensuu kuulemma ihan johtava yliopisto sillä alalla.
– Niinkö?
– On on. Ollu jo pitkään, ihan maailmanluokkaa.
– No sehän on sitten hienoo.