tuokioita elämästäni

Nostin takapuoleni laiskanlinnasta ja lähdin ostoksille. Tarkoituksenani oli viedä myös eräs jo viikon repussani lojunut kirjekuori postiin. Posti on vain kulman takana, matkan pituudesta saamattomuus ei johdu, vaan siitä, että se viiden neliön konttori on aina täynnä. Olen käynyt siellä viime lauantaista saakka joka päivä, parhaina kaksi ja aina se on yhtä täynnä. Toistakymmentä tyyppiä toppatakit yllään kylki kyljessä odottamassa, että kaksi virkailijaa palvelisi. Minä en voi mennä sinne sekaan, sillä se löyhkä saa vatsani ylösalaisin. Menisin, jos siellä olisi muutama ihminen, mutta tänäänkin ensimmäisellä kerralla jono oli ulos saakka.

Koska hokkarini olivat valmiiksi tiettyyn suuntaan, sen sijaan, että olisin kävellyt selkäni takana sijaitsevalle ostoskadulle, hyppäsinkin ratikkaan ja ajoin keskustaan ostamaan kynttilöitäni. Tuijotin ratikan ikkunasta tyhjin silmin siirtomaa-aikaisia upeita kivitaloja, jotka kaikki järjestäin olivat rapistuneita ja häpesivät talven kelmeässä auringossa omaa alennustilaansa. Taivutetut rautaparvekkeet punottivat ruosteisina, ruutuikkunat tuijottivat kuin kapteeni Koukku pahvinen silmälappu silmillään eivätkä taidokkaat peiliovet toivottaneet ketään tervetulleeksi. Mihin nämä ihmiset ovat kadottaneet kaiken sen vaurauden, jota tässä maassa on silminnähden ollut?

Joka toisessa kadunkulmassa oli izmirin tai kemalin pikaruokapaikka. Muutama liike mainosti halpoja lentoja Turkkiin ja viereisen talon ovi ja osin ikkunatkin oli peitetty erivärisin paperilapuin, joissa jokaisessa ilmoitettiin minuuttitaksa puheluista Kongoon, Senegaliin, Mauritaniaan tai johonkin muuhun jumalan hylkäämään kolkkaan. Niin, täällä harjoitetaan sellaistakin liiketoimintaa, kuin puhelin- ja internetkioskien pitäminen. Lienee tuottoisaa, siksi paljon niitä näkee. Kaduilla parveili tuuheaviiksisiä miehiä ja huivipäisiä naisia työntämässä lastenrattaita, joiden molemmin puolin roikkui vähintäin kaksi natiaista.

Jatkoin matkaani kohti keskustaa ja hain Hemasta kynttiläni, kaksi pakettia kapeita pöytäkynttilöitä, kolme isoa ja pussin tuikkuja.