Ei jummarra
26 Joulukuu, 2007 kirjoittaja oben |
Poika olisi eilen ollut lähdössä ulos. En päästänyt, vaan sanoin, että joulupäivänä ei mennä ihmisiin.
– Täh?
– Joulupäivänä ei mennä ihmisiin.
– Mitä se tarkoittaa?
– Miten niin, mitä se tarkoittaa?
– Mennä ihmisiin.
– Se tarkoittaa sitä, ettei mennä kenellekään.
Oli ihan pakko kirjoittaa tämä, koska joskus teini ei ymmärrä, mitä minä sanon. Ehkä sanomani perustuu murrealueeni tapaan sanoa, ettei saa käydä kyläilemässä, mutta minulle viesti on ainakin selvä.
Lapsuudenkotini ei ollut mitenkään erityisen verbaalinen, mutta olen huomannut aiemminkin, että jotkut lapsuuden sanonnat ovat jääneet lähtemättömästi takaraivoon, niin kuin tuokin. Eipä sitä juuri muulloin käytettykään kuin jouluna. Totta puhuen, se kuulostaa hullulta, jollei sitä tiedä.
Exä oli aikoinaan ensimmäisiä kertoja meillä kotona. Kahvipöydässä isä otti pullalautasen käteensä, tarjosi vävykandille ja sanoi – Ota poika kyrsää. Exä katsoi hämmästyneenä isää eikä oikein tiennyt miten suhtautua. Hänelle kyrsällä oli ihan eri merkitys kuin pulla. Äitini käyttämää verbiä siitä, kun herää kesken unien eikä enää saa unta en viitsi tähän edes kirjoittaa. Sen verran paljon se herätti hilpeyttä aina kun se mainittiin.
Kyllä kerrot, sen verran jäi vaivaamaan ja herätä sillä hilpeyttä muissakin… ja tietäsin mitä se on, kun vähä väliä sitä heräilee just sillee eikä saa nukuttua, ni mitä se on???
Mun lapsuudessani joulupäivä oli sellainen päivä, että silloin ei saanut edes soittaa kenellekään. Vanhempieni erottua oli jouluaattoiltana sallittua soittaa sille vanhemmalle, jonka kanssa ei joulua viettänyt ja kiittää lahjoista. Muuten oltiin sosiaalisessa kontkatissa oman perheen ulkopuolisiin vasta Tapaninpäivänä. Joka sitten olikin yleinen kyläilypäivä (ainakin meidän suvussa).
Olen muuten samaa mieltä Kimmelin kanssa, kerro mulle, mitä mä teen usena yönä viikosta - itse kun en sitä tiedä
Meidän mummu saa ihan ite kommentoida ja kertoa:)