Ensimmäinen joulukirja
25 Joulukuu, 2007 kirjoittaja oben |
Luin Väisäsen Vanikanpalat enkä pettynyt. Ihailtavaa lapsuuskuvausta lapsen silmin, välillä hyvinkin rankkaa selkäsaunoineen ja marssituksineen, mutta silti jossain rivien välissä lymyili lapselle tyypillinen tahaton huumori, kuten merkityksen hakeminen sanalle ”karisma”, onko se kölninveden ja viinan löyhkäävä liitto vai iltanäyttelijän rintataskuun asetettu neilikka; tai se, että isä sai avaran lainan. Lapsi ihmetteli monen sanan merkitystä. Kirjassa oli jotain samaa kuin Frank McCourtin Seitsemännen portaan enkelissä.
Olin löytävinäni Väisäsen kielessä sitä samaa, mitä Skiftesvikin: omituisia sanoja. Molemmat tulevat samalta murrealueelta, joten ei ihme. Minulla kesti aikani, ennen kuin ymmärsin mitä oli lipuvesi. En edes googlaamalla onnistunut selvittämään, mitä tai mikä on myrry. Myrtynyt maito oli kertakaikkisen hyvä ilmaus. Pidin hänen myös hieman raamatullisista sanonnoistaan: olen menevä sinne ensimmäisenä.
Väisänen käyttää kirjoittaessaan kaikkia aistejaan. Hän havainnoi polvenkorkuisena ympäristöään silmillään ja pukee näkemänsä lauseiksi. Hänen kirjansa on täynnä hajuja, joita hän erottelee toisistaan. Niistä syntyy se perspektiivi, mistä vinkkelistä kirjaa on nautittava lukea. Voi melkein itse vetäytyä lapseksi jälleen (kuten tein kohtauksessa, jossa Antero käy kasarmin kaupassa).
Seuraavana pyhäpäivien vietossa on vuorossa saman kirjailijan Toiset kengät.
Tuo oli hyvä, kun vertasit Seitsemännen portaan enkeliin…ehkä juuri siksi pidin niin Väisäsen kirjoista. Lapsen näkökulma on aina viehättänyt minua. Sitä paitsi Seitsemännen portaan enkeli kuuluu minun “pelastuskirjoihini”. Kerron joskus blogissani niistä:)
Seitsemännen portaan enkeli on upea kirja. Ehkä mielleyhtymäni tuli siitä, kun pojat hakivat isää kerholta, tai siitä, kuinka isä selvin päin ollessaan oli kuitenkin mukava ja huolehtiva. Monta muutakin yhtymäkohtaa löytää, kuten avustusvaatteet ja köyhyyden häpeä; ennen kaikkea kuitenkin se vähän ihmettelevä ja utelias näkökulma, vaikkei kaikkea voinut koskaan ymmärtää.