Mitä joulurauhaa?
23 Joulukuu, 2007 kirjoittaja oben |
Siitä saakka kun teini sai kitaran ja oppi jotenkuten soittamaan, meillä on rämissyt vahvistimesta Children of Bodomin biisi, jonka nimeä en välitä edes tietää, sillä tunnistan sen jokaisen sävelkulun vaikka unen läpi. Se on soinut tänäänkin. Uhma- ja teini-ikäisillä on monta yhteistä piirrettä ja tämä on niitä yksi: samaa kappaletta voi kuunnella vaikka koko päivän eikä siihen kyllästy. Samaa ei voi sanoa neljänkympin kilometripylvään ohittaneesta.
Vinkuva soolo ei ota korviin niin pahasti iltaisin, koska työpäivän on saanut olla ilman sitä, mutta jos toista päivää lomaillessa alkaa sävelet yltää ämpärin reunojen yli, ei joulurauhasta ole kohta rippeitäkään jäljellä. Onneksi on kuulottimet keksitty, niitä voisi vielä käyttääkin.
Äitikin soitti ja lupasi kustantaa joulukukat. Menen huomenna hakemaan läheisestä kukkakaupasta, koska tänään se ei ollut auki. Ihme kyllä, sillä lähes kaikki kaupat ovat.
Minä en koskaan ole ollut mikään jouluihminen. Kaikkein mieluiten lähtisin tänä aikana pääsiäissaarille ja unohtaisin koko juhlan. Lasten takia sitä on kuitenkin joutunut viettämään. Jos ensi jouluna vielä lähden mökille ja otan mukaani ne, jotka sinne haluavat lähteä, niin sen jälkeen en suostu tätä ylensyömisen juhlaa enää viettämään. Ostan matkan itselleni enkä ota mukaani ketään. En aio hankkia yhtäkään lahjaa enkä odota niitä saavani. Lahjoja voi jakaa vaikka ympäri vuoden, jos niin haluaa, ei siihen joulua tarvita.
Minä olen jouluihminen ja rakastan joulua, olen aina rakastanut ja minulla on syntsät….pääsen avaamaan lahoja jo aamusta:)
Mutta, se miun pikkuteinityttö ei rakasta…hih, ai kai rakasta nyt mitään muuta kuin TokioHotelia:) Kinkku on uunissa ja huomenna olla möllötetään! Oispa lunta….