tuokioita elämästäni

Luin aamun Talousuutisista, että eurooppalainen maksukortti Sepa myöhästyy. Onneksi en edes tiennyt, mitä se on. Uutisista tulin kuitenkin siihen käsitykseen, että se on jonkinlainen pankkikortti, jota voi käyttää maksupäätteissä.

Ihmettelyni jatkuu, sillä Luxemburgista pois muuttaessani säilytin tilini ja siihen kuuluvan pankkikortin. Olen monta vuotta voinut maksaa sillä suoraan kaupoissa tai nostaa rahaa ympäri Eurooppaa, Suomessakin. Käytöstä on veloitettu 0,50 euroa per kerta. Maksan sillä kaupoissa siten, että näpyttelen vain tunnusluvun kassakoneen vieressä olevaan lukijalaitteeseen. Suomalainen Visakorttini muuttui noin vuosi sitten samanlaiseksi – enää ei tarvitse kirjoittaa nimeään kuittiin, vaan pelkkä tunnusluvun näppäily riittää.

Sen jälkeen kun pankit siirtyivät IBAN-tileihin, poistuivat Luxemburgissa kansalliset tilinumerot. Jäljelle jäivät vain 20-merkkiset IBAN-tilit. Siitä seurasi mm. se, että alle 9.000 euron tilisiirrot mihin tahansa IBAN-maahan katsottiin kotimaisiksi siirroiksi eikä niistä mennyt enää maksua.

Muutettuani Belgiaan sain ikäväkseni todeta, että tämä ei todellakaan ole pankkimaa: kansalliset tunnukset ovat vielä voimassa eikä IBANeita käytetä – sama on muuten teknologiamaa Suomessa. Oma suomalainen pankkini ei edes ilmoita eurooppalaisten tilisiirtojen maksuttomuudesta (maksuttomuus perustuu käsitykseni mukaan johonkin direktiiviin), vaikka muutoin heidän pankkipalveluihinsa olenkin tyytyväinen. Tai siis kyllä IBANeita käytetään, mutta vain ulkomaansiirroissa.

Belgialaisen, ison pankkini yksi kummallisuus on, että jos nostan tililtäni rahaa automaatista ja otan samalla saldokuitin, saldo on se, mikä se oli ennen nostoa. Vasta seuraavana päivänä summa poistuu tililtäni. Luxemburgin ja Suomen tileiltä rahat poistuvat siinä silmänräpäyksessä kun ne on tililtä otettu.

Tällaisen ulkomaanelävän, joka säännöllisesti lähettää rahaa kotimaahan ja vielä silloin tällöin muuallekin, kannalta yleiseurooppalaisen rahan tulo ja pankkipalveluiden sujuminen kansallisten rajojen yli on tärkeää. Joskus muinoin rahojen siirto saattoi kestää viikonkin. Nykyään kaksi pankkipäivää on maksimi. Pieneläjän kannalta se on oleellista – opiskeleva tytär tarvitsee rahansa nopeasti.