tuokioita elämästäni

Nenä valuu ja olo on kuin lanan alle jääneellä. En mene huomennakaan töihin. Meillä on lähes kaikki käynyt läpi flunssan ja nyt se on minulla. Lauantaina pitäisi varmaan käydä ostamassa jotain jouluksi – koristeen koristetta en ole vielä ripustanut. Teinillä on syksyn loppukokeet menossa ja poika on tainnut jotain lukeakin. Meillä on sopimus, että tammikuun todistuksen lukuaineiden keskiarvon tulisi olla seiska, keväällä se pitäisi nostaa kasiin. Jos se pysyy seiskan ja kasin välissä myös ensi vuonna, lupasin osallistua ajokortin kustannuksiin.

Tämä yleinen olotila ei mitenkään ruoki jouluajatuksia tai ylipäänsä mitään, mikä vaatii suunnittelua tai löhöämistä vaativampaa. Menisipä pian ohi.