Hesari kirjoitti, ettei Suomessa ole ns. chick lit –kirjallisuutta. En ihmettele, sillä chick lit on osa sitä, mistä Hömpän helmissä kerrotaan. Suomessa sellainen kirjallisuus hädin tuskin luetaan kirjallisuudeksi ja on siksi aliarvostettua. Oikea kirjailija ei kirjoita hömppää ja vakava kirjallisuus voi olla vain kurjuuden maksimointia ja valitusta. Se, joka istuttaa hyvän ja uskottavan sinkkutarinan päähenkilöksi suomalaisen kolmekymppisen naisen, saa lukijoikseen aivan varmasti meitä jo neljänkympinkin rajapyykin ohittaneita, kirjallisuuden suurkuluttajia.
Loistoyritys tähän suuntaan oli taannoin televisiossa esitetty komedia Kumman kaa. Olen nähnyt sen dvd:ltä ja ensimmäistä jaksoa katsoessani mietin, kuinka tällaista voi tehdä, mutta ohjelma vei mukanaan ja minusta tuli fani. Sääli, ettei se enää jatku.
Olen aivan varma, ettei tämän lajin kirjallisuus anna odottaa itseään kauaa. Kuvittelisin sen muotoutuvan ehkä enemmän uusiosinkkuuden puolelle, ottaen huomioon uusiosinkkujen määrän maassa. Näen jo mielessäni miten herkullista kuvausta siitä saa, kun omassakin elämässä olisi materiaalia vaikka mihin, niin mitä kaikkea kirjailijat voisi vielä keksiä. Kun vielä kirjat julkaistaisiin heti alusta pehmeäkantisina, ei ostamiskynnyskään (lue: hinta) olisi liian korkea.
Odotan innolla!
