Toivottavasti ei
4 Joulukuu, 2007 kirjoittaja oben |
Tässä eräs ilta poika alkoi jälleen jutella mieliteoistaan tulevaisuuden suhteen. Muukalaislegioona on aiemminkin ollut esillä ja nuorimies oli lukenut netistä juttuja vanhoista legioonalaisista. Mieli palaisi maailmalle, vaikka korvantaustat eivät ole vielä edes kuivuneet. Toivottavasti haave jää haaveeksi. Legioonalla ei ole mikään mammanpojan maine.
Teiniparka on tainnut saada äidinperintönään rauhattoman sielun, joka janoaa kokemuksia ja uusia maisemia. Veri kiertää nopeammin kuin jalat juoksevat ja paikallaan olo on välistä silkkaa tuskaa, maa polttaa alla jo ennen kuin varpaat ehtivät koskettaa.
Oma onneni oli, että pääsin aikoinaan kanavoimaan hillittömät haluni ulkomaille hallitusti, työpaikat varmistettuna, enkä lähtenyt päättömästi seikkailemaan. Tosin, siinä vaiheessa minulla oli jo lapset, jotka kyllä tehokkaasti panevat ajattelemaan turvallisuutta, sekä talouden kannalta että muutenkin.
Vaikkei äiti pojastaan pappia toivo, niin ei kyllä legioonalaistakaan.