Lentäminen
2 Joulukuu, 2007 kirjoittaja oben |
Lentomatkustamisesta on nykyään tehty mahdollisimman hankalaa. Ensin pitää lähteä kentälle tuhottoman ajoissa ja virua siellä tekemättä mitään. Kahvilat ovat monopoliasemassa ja yhdestä kupillisesta joutuu maksamaan maltaita. Koko aikaa ei voi shoppaillakaan eivätkä hinnat ole edes mitenkään edullisia myymälöissä. Putiikit ovat joka kentällä samoja ja samat tuotteet ovat tarjouksessa ympäri Euroopan.
Turvatarkastukset ovat ällöttäviä ja joka paikassa saa olla joko passi tai boarding card ojossa. Se, mitä kysytään, on aina kuitenkin laukun pohjalla eikä käsillä. Minulla piippaa aina metallinpaljastimissa. Jollei hälytystä anna rannekoruni, niin sitten talvikenkien vetoketju tai rintaliivien metalliosat, mutta poikkeuksetta joudun käpälöitäväksi. Näin kävi nytkin, sekä Brysselissä että paluumatkalla Helsingissä.
Useasti vaivun uneen jo ennen kuin kone on edes noussut. Ruokailu katkaisee hyvät unet – sen voisi lyhyillä matkoilla jättää kokonaan pois. Samoin ärsyttävät kuulutukset, että ”hetken kuluttua aloitamme tuotteiden myynnin”. Kuka oikeasti haluaa ostaa jotain lentokoneesta? Ymmärrän, että jos vaikka huomaan unohtaneensa hammasharjan, sen voisi ostaa, mutta muutoin huivien, kellojen ja helmien kauppaaminen matkan aikana on jäänne ajalta, kun hintaero oli vielä huomattava.
Miellyttävin matkustusmuoto on juna. Siinä pääsee jaloittelemaankin tarpeen vaatiessa eikä välttämättä työnnä takapuoltaan toisen suuhun, kun väistää vastaantulevaa. Junat kulkevat kaupunkien keskustoihin eivätkä jonnekin kaukaiselle pellolle, josta pitää ottaa taksi tai odotella sopivaa bussia.
Täytyy kyllä sanoa, että kotimainen lentoyhtiö, jonka hinnat ovat usein huomattavasti kalliimpia kuin belgialaisen kilpailijansa, on pitänyt huolta pilottiensa koulutuksesta. Laskeutuminen Finnairilla on korviahivelevän mukavaa. Menomatkalla SN:n koneessa tuli tunne, että joku työntää sukkapuikkoja korviini, mutta Finnair laskeutui niin pehmeästi, että sitä tuskin huomasi.